Savon Sanomissa entinen Vasemmistoliiton puoluesihteeri Matti Viialainen kirjoittelee aika ilmastoskeptistä asiaa Savon Sanomien kutsuvieras-palstan kirjoituksessaan. Tie ei liene entisestä taistolaisesta ollut ideologisesti niitä kaikista helpoimpia päätyä nykyisiin linjauksiin. Olkaapa hyvä: Ilmastotieteilijöillä missio
Suomen Ilmatieteen laitoksella on missio. Se ei tyydy pelkästään ennustamaan lähipäivien säätä. Laitos kokee tehtäväkseen hälyttää pakkasesta ja lumesta nauttivaa kansaa ilmastokatastrofista, jonka syynä on käynnissä oleva ilmaston nopea lämpeneminen. Se kurssittaa toimittajia, jotta he kirjoittaisivat aiheesta ”oikein” eivätkä hairahtuisi uskomaan ilmastoskeptikkojen väitteitä.
Pari huolestuttavaa esimerkkiähän on jo Suomenkin televisiossa nähty: MOT:n kaksi dokumenttia viime syksynä ja torstain A-Talk, jossa toimittaja antoi aivan liian pitkän suunvuoron myös kahdelle epäilijälle.
Toivottavasti tämän sortin hairahdukset vähenevät, kunhan riittävästi toimittajia saadaan osallistumaan Ilmatieteen laitoksen ”ilmastonmuutoskoulutukseen”. Laitoksen nettisivujen mukaan seuraava, järjestyksessä jo viides kurssi on maaliskuussa. Siellä toimittajia opetetaan torjumaan ”kieltäjien” väitteitä ja omaksumaan YK:n alaisen kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raporttien mukaista ”oikeaa tietoa”.
Raamattu kalpenee
Raporttien mukaanhan alkaneella vuosisadalla jäätiköt sulavat, hirmumyrskyt riehuvat harva se päivä, merenpinta kohoaa ja kokonaiset valtiot kaupungeista puhumattakaan hukkuvat samaan aikaan, kun kuivuus kuristaa ja juomavesi sekä ruoka sen seurauksena loppuvat.Auktoriteetteinaan ilmastopaneeliin ja Ilmatieteen laitokseen viittaavia Maan ystävien, Greenpeacen, Vasemmistonuorten ja Suomen Luonnonsuojeluliiton aineistoja lukiessa mieleen nousevat pyhäkouluajoilta Raamatusta tutut lopun aikojen ennustukset, vedenpaisumukset, kansainvaellukset ja tuliset hiilet.
Oikeastaan syntiemme seurauksista varoitteleva Iso Kirjakin kalpenee sen rinnalla, mitä esimerkiksi eturivin taiteilijamme kuten laulaja Maija Vilkkumaa kertovat varmana tietonaan aktivistijärjestöjen kampanjavideoilla. Kolmasosaa maapallon lajeista uhkaa välitön sukupuutto.
Mutta eikö lähestyvässä katastrofissa pitäisi nähdä valoisakin puoli?
Jos uskomme YK:n paneelia ja Ilmatieteen laitosta - ja miksi emme uskoisi - muuttotappiosta pahoin kärsivä Itä-Suomikin kokee jo aivan lähivuosikymmeninä suoranaisen väestöihmeen. Satojen miljoonien ihmismassat vyöryvät tänne pohjoiseen Rooman ja Ateenan tapaisten Välimeren kaupunkien muuttuessa sietämättömän kuumiksi pätseiksi.
Uutta vertahan tänne todella kaivataankin.
Kuin silloin ennen
Ilmastonmuutoksesta on tullut Paavo Lipposta lainatakseni ”ilmastohype”, jota hoetaan kaikkialla ja jonka avulla perustellaan millaisia hullutuksia tahansa.Väistämättä tulee mieleen edellinen suuri tarina, jonka ympärillä pidettiin myös tuhansia suuria kokouksia sekä poltettiin aika tavalla lentopetroolia, laadittiin valtavasti tutkimuksia, julkilausumia ja sitoumuksia.
Ehkä vanhemmat lukijat muistavat YK:n mittavat ponnistukset UKTJ:n eli uuden kansainvälisen talousjärjestyksen luomiseksi 1970-ja 1980-luvulla. Kotimaasta tulee mieleen YYA-sopimus ja ”rauhan puolustaminen”. Ilman näiden hyvien asioiden jatkuvaa toistelua yksikään poliitikko tai merkittävä taho ei ollut takavuosina muodikas saati poliittisesti korrekti.
Tässä ajassa on paljon samaa. Ilmastokasvatus on henkisesti suoraa jatkoa ”rauhankasvatukselle”, jota me silloiset aktivistit koetimme tuputtaa kouluihin. Silloinkin toimittajien ja opettajien tiedostavin etujoukko lähti innolla mukaan näihin propagandatalkoisiin.
Rauhanpuolustajat kampanjoivat 1970-luvulla rauhanlain puolesta. Tämän päivän Maan ystävät ja jälleen julkilausumiin herkästi nimensä panevat taitelijat vaativat ”ilmastolakia”.
Keskitytään faktoihin
Mutta on jossain määrin erikoista, jos verovaroin ylläpidetty laitos omaksuu kansalaisjärjestöille ominaisen kampanjaroolin ja alkaa harjoittaa tarkoitushakuista tiedotustoimintaa.Pieni mutta kuvaava esimerkki on, että tiedottaessaan vuoden 2009 keskilämpötiloista laitoksemme ei suinkaan kertonut sitä tosiasiaa, että sen oman tilastoaineiston perusteella viime vuosi oli selvästi kylmempi Sodankylää lukuun ottamatta kuin edellisvuosi.
Tätä varsinaista uutista piti etsiä lukusarjojen keskeltä, eikä sitä yksikään media sieltä huomannut, mikä lienee ollut tarkoituskin. Sen sijaan tiedotteen kärkenä oli toteamus, että kulunut vuosikymmen oli Suomessa keskilämpötilaltaan hieman 1930-lukua lämpimämpi.
Punkaharjun Laukansaaresta vuodelta 1927 saakka olevat tilastot kertovat samaa. Mielenkiintoista näissä paikallistiedoissa on, että tammi-maaliskuun talvilämpötilat ovat olleet 2004-2009 jopa hieman viileämpiä keskimäärin kuin koko 83 vuoden keskiarvo (-7,9 C ja -7,7 C). Tiedot Saimaan talvien loppumisesta ovat siis vahvasti ennenaikaisia.
Ilmasto muuttuu aivan varmasti ja on onneksi jääkauden jälkeen todellakin lämmennyt. Viimeisen 150 vuoden aikana on tultu vajaa aste ylöspäin. Keskiajalla oli lämpimämpää kuin nyt ja parin ennätysvuosikymmenen jälkeen on taas eräitä viitteitä lievästä viilenemisestä.
On suureellista kuvitella, että edes EU tai YK ikään kuin pitelisi maapallon lämpötilan säätönuppia kädessään. Aurinkokunnan yhden planeetan lämpötila riippuu paljon muistakin tekijöistä kuin siitä, syömmekö kasvisruokaa vai emme tai saammeko käydä kaupassa autolla vai ei.
Tieteessä kriittiset kysymykset on sallittava, eikä kukaan julkinen ilmastotoimija ainakaan saa salata tai peukaloida havaintoasemien perustietoja. Ilmatieteen laitos palvelee tiedettä ja kansalaisia parhaiten nimenomaan tämän kylmän viileän perustiedon tuottajana.
Mikä muuten olisi tehokkain tapa pysäyttää vaarallinen ilmastonmuutos? Koska syynä on hiilidioksidi, jota me kaikki uloshengitämme, jo muutaman minuutin samanaikainen hengityksen pysäyttäminen koko maapallolla riittäisi estämään lähestyvän katastrofin.
Kirjoittaja on Etelä-Savon maakuntajohtaja
*************************************
Tommi Uschanoff kirjoitti ”Mikä vasemmistoa vaivaa”-nimisen poliittisen pamfletin jota voin vilpittömästi suositella kaikille poliittisesta liikehdinnästä yleisesti kiinnostuneille, olipa oma suuntautuminen edes värisidonnaista tai ei (erona kapeampaan puolueuskollisuuteen). Matti Viialaisen kirjoitukset ilmentävät samaa älyllistä rehellisyyttä kuin Uschanoffinkin pohdinnat. Kenties juuri tässä havahtumisessa nykyiseen todellisuuteen ja ulkoa annettujen totuuksien kyseenalaistaminen olisi sitten yhdistelmä jolla vasemmisto voisi houkutella uusia kannattajia. Kuunnellessa Jutta Urpilaista ja Paavo Arhinmäkeä alkaa kuitenkin käydä yhä ilmeisemmäksi ettei ainakaan eduskuntatasolla kumpikaan vasemmistopuolue tule tätä mahdollisuutta käyttämään. Vihreät ei taas ole suoranaisesti vasemmistopuolue vaikka poliittisesti katsoen kaikessa kollektiivisessa ajattelussaan se äkkiseltään katsoen niitä muistuttaakin, mutta ilmastonmuutos on asia josta Vihreät eivät tule luopumaan, todettiinpa se huuhaaksi tai ei. Monikulttuurisuus on toinen, joka on nykyisessä muodossaan todettu jo vahingolliseksi niin vastaanottavan yhteiskunnan osalta kuin tulijoiden omien lähtömaidenkin kannalta sekä kaventavan heidän mahdollisuuksiaan omaksua länsimaisia yhteiskuntakäsityksiä, mutta sitkeästi puolue monikulttuurisuutta ajaa kuin käärmettä pyssyyn.
Monikin vasemmistolaisesti ajatteleva ja kenties sosialisminkin kannattaja takuulla katsoo nykyistä kehitystä ja kauhistelee kuinka oikeistolaiset näkemykset nousevat yhä voimakkaammin lähes monopoliasemaan johtamaan keskustelua ja kansalaismielipidettä eri alueilla. Tämä ilmiö johtuu yksinkertaisesti siitä että oikeistoa halutaan vastavuoroisesti kuunnella, koska se on konservatiivisuuteen oletusarvoisesti liitetyn jähmeytensä voittaen on ryhtynytkin rohkaisemaan ihmisiä kyseenalaistamaan vallitsevia käsityksiä sekä herättänyt keskustelua mihin suuntaan yhteiskunnallisen kehityksen tulisi eri alueilla kulkea. Tämänlainen reformi suuressa linjassa ei ole jäänyt huomaamatta tai jättänyt kansalaisia kylmäksi ja menestys ollut sen mukaista.
Elitistinen suhtautuminen onkin siirtynyt poliittisessa keskustelussa RKP:n, Keskustan, Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton tavaramerkiksi, jotka asennoituvat kansan syvien rivien mielipiteisiin täysin mitätöivästi mikäli ne eivät noudata heidän oppejaan ja ole täten käyttökelpoisia oman poliittisen painoarvon kasvattamiseen. Tämä kannattaa muistaa myös ensi vaaleissa.
Törmäsin Facebookissa palvelusetelin kannatusryhmään ja keskustelun aiheena oli uusin Kuntalehdessä julkaistu juttu Hollannin sosiaali-ja terveyspalveluista jotka uudistettiin nykyiseen, asiakkaan valinnanvapautta korostavaan malliin vuonna 2006. Alla juttu kokonaisuudessaan ja linkki facebook-ryhmään jos haluatte keskustelemaan tai kannatatte ideaa.
Valinnan vapaus tulevaisuuden trendi sosiaali- ja terveystoimessa?
Hollannin malli tarjoaa vaihtoehtoja ja hyvää palvelua
Hollannissa sosiaali- ja terveyspolitiikan perustana on asiakkaan valinnan vapaus. Tavoitetta toteutetaan mm. hoitoa tukevilla henkilökohtaisilla budjeteilla ja terveysvakuutuksilla.
Jotta riittävä palvelutaso voidaan turvata, Humanitas-säätiön yksikön tulee johtajansa Hans Beckerin mielestä olla riittävän suuri. Asukkaita on jo 650. Jonossa odottaa 3000 ihmistä.
Hollanti tarjoaa selkeän vaihtoehdon Suomessa vallitseville sosiaali- ja terveystoimen ajattelutavoille. Hallituspuolueet ovat olleet tiukasti tukkanuottasilla sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisuista, mutta asiakkaista, palvelujen tarvitsijoista tai valinnan vapaudesta ei juuri puhuta.
Voisiko Suomen sosiaali- ja terveysjärjestelmään ja valinnanvapauteen saada virikkeitä vaikka Hollannista? Siellä asiakas on nostettu monin ratkaisuin keskiöön hallinnon sijasta. Lisäksi laadukkaita palveluja on hyvin saatavilla.
Hollannissa sote-aloille on luotu laajat markkinat, mukana monia säätiö- ja järjestömuotoisia toimijoita. SITRA:n Kuntaohjelmassa noin 40 suomalaista asiantuntijaa sai marraskuisella matkalla tietopaketin mahdollisesti 2010-luvun megatrendiksi nousevasta valinnanvapauden tavoitteesta ja sen erilaisista toteutusmuodoista.
Vuonna 2006 uusin terveydenhuoltolaki
Suomessa valmistellaan parhaillaan uutta terveydenhoitolakia. Hollannissa terveydenhoitolaki tuli voimaan 2006. Alalle haluttiin yhtenäisyyttä ja järjestelmä, joka kattaa kaikki kansalaiset tarjoamalla laadukkaita palveluja. Hollannin terveydenhuoltoa suunnattiin markkinaehtoiseksi jo 20 vuotta sitten, mutta tuorein käänne tuli 2000-luvun alussa sysäyksenään kritiikki hoitojonoja kohtaan. Markkinoihin nojaava malli on kuitenkin tarkoin säännelty ja ohjaus vahvaa. Terveysministeriö arvioi hoidon saatavuutta ja laatua, terveysvirasto tarkkailee hoidon hintoja ja terveydenhuollon tarkastus valvoo hoidon laatua Hollannin sadassa sairaalassa sekä yksityislääkäreiden työtä.
Gineke Bossema KPMG Rahoituspalveluista arvioi, että merkittävin muutos uuden terveyslain jälkeen oli Hollannissa vakuutusyhtiöiden keskinäinen kilpailu. Yhtiöt panostavat palvelujen laatuun järkevin hinnoin ja palvelujen tuottajat keskittyvät palveluihin sekä niiden laatuun.
– Terveydenhuollon remontti oli välttämätön, mutta ei välttämättä taikakaava menestykseen, Bossema sanoo. Terää tehokkuudelta vie se, että hallitus kattaa kustannusten ylitykset. Terveydenhuollon menot nousevat yhä: hallituksen ja vakuutusyhtiöiden tulisi pelata paremmin yhteen.
Jokaiselle terveysvakuutus
Hollannissa jokaisen aikuisen tulee ottaa lakisääteinen terveysvakuutus, joka maksaa noin 1 100 euroa vuodessa. Kukin voi valita vakuutusyhtiönsä. Sen sijaan yhtiö ei voi valita asiakkaitaan: sen tulee hyväksyä kaikki halukkaat.
Lakisääteisen vakuutuksen lisäksi puolet hollantilaisista on ottanut vapaaehtoisen 100 – 200 euron lisävakuutuksen, jolla voi kattaa esimerkiksi hammaslääkäri- tai fysioterapiakuluja. Vakuutusala kilpailee myös vapaaehtoisvakuutuksista, joissa vakuutusyhtiöt voivat päättää turvan laajuudesta. Kaikille samanhintaisen perusvakuutuksen taustalle on luotu yhtiöiden riskejä tasaava järjestelmä, jonka kautta jaetaan kompensaatioita mm. vakuutettujen iän, asuinalueen ja kroonisten sairauksien mukaan.
Viime vuosina terveysvakuutusyhtiöiden piirissä on syntynyt useita fuusioita. Hallinnon kuluja on haluttu vähentää ja keskittyä monenlaisiin laatuhankkeisiin. Nykyisin neljä suurta yhtiötä kattaa 80 prosenttia alan markkinoista.
Uudistettu järjestelmä tuo tuloksia. Asiantuntijoiden mukaan terveydenhuolto on Hollannissa hyvin järjestetty, mutta myös ongelmia on. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon halutaan panostaa, mutta lääkäreille ei pystytty luomaan kunnollisia kannusteita siihen.
Hollannin valtio on joutunut pelastamaan pankkeja miljardeilla. Tämäkin lisää painetta saada terveydenhuollon menot kuriin.
Henkilökohtaisia hoitobudjetteja
Valinnanvapautta toteutetaan myös pitkäaikaishoidon tueksi kehitettyjen henkilökohtaisten budjettien avulla. Asiakas voi ostaa hänelle myönnetyllä budjetilla apua mm. jokapäiväisiin tarpeisiin, kuten aterioihin ja aamutoimiin. Budjetilla voi myös hakeutua viikonlopuksi hoitoon kodin ulkopuolelle.
Keskimääräinen henkilökohtainen budjetti on 1 800 euroa vuodessa. Enimmäismäärä on 300 euroa/vuorokausi tai 100 000 euroa vuodessa. Henkilökohtainen budjetti myönnetään omasta tai omaisen hakemuksesta.
Floris de Boer Hollannin terveysministeriöstä kertoo, että henkilökohtainen budjetti myönnetään arvioinnin pohjalta vuodeksi kerrallaan. Maksimijakso on viisi vuotta. Uuden innovaation ottivat käyttöön sosiaalidemokraatit 1990-luvulla, muut hallitukset ovat kehittäneet mallia. Rahoitus, 2009 reilu kaksi miljardia, tulee vakuutusyhtiöiltä.
– Henkilökohtaisista budjeteista aloitteen tekivät suuria järjestelmiä vastaan protestoivat poliitikot, terveysministeriön de Boer paljastaa.
Malli on ollut menestys: se koetaan turvalliseksi ja luotettavaksi. Lisäksi malli on kustannuksiltaan tehokas, vaikka vaatii paljon hallinnointia. Henkilökohtainen budjetti ei sovi kuitenkaan kaikille, koska se edellyttää kykyä toimia itse, mm. valita palvelut ja hoitaa myös paperisota.
Rotterdam: asunnottomuus poistettu
Kunnallisen terveyspolitiikan mallitapauksena suomalaiset tutustuivat Rotterdamin metropoliin. Euroopan suurin satamakaupunki (600 000 as.) keskittyy yhdessä 20 naapurikuntansa kanssa ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon metropolialueen mitassa (1,2 milj. as.). Ongelmia ovat mm. huumeet, prostituutio, liikennemelu ja korkea työttömyys (n. 10 %). Alueella asuu yli 50 kansallisuutta.
Poliittisina painopisteinä ovat nuorten terveysvalistus ja koulut, ympäristöterveys, epidemioiden ehkäisy, mielenterveystyö sekä muut ehkäisevät toimenpiteet.
Asunnottomuuden maailmankylä on pystynyt poistamaan.
– Asuinpaikan löytäminen 5 000 kodittomalle oli iso haaste, mutta enää kodittomia ei näy kaduilla, iloitsee Pascal Bisscheroux metropolialueen terveysvirastosta.
Kodittomuuden poistaminen on helpottanut muihin terveysongelmiin tarttumista. Joka tapauksessa tehtävät ovat yhä suuret: asukkaiden odotettavissa oleva elinikä laskee, elintasosairauksien määrä nousee ja terveyserot repeävät yhä suuremmiksi.
Kasvaviin terveyshaasteisiin haetaan vastauksia myös kehittämällä tietoperustaa. Metropolialueen kuntien käyttöön on kehitetty 25 indikaattoriin perustuva sosiaalinen indeksi. Sen avulla kunta voi arvioida, mikä lisää hyvinvointia, mikä vähentää sitä. Kuntakohtaisuuden sijasta tärkeintä on ymmärtää kokonaisuutta.
Hämmentävin kokemus SITRA:n opintomatkalaisille oli vierailu Humanitas-säätiön palvelutalossa Rotterdamissa. Säätiö toteuttaa valinnanvapauden megatrendiä sekä monipuolisuuden, hyvän hoidon ja ihmisyyden ideoita äärimmillään.
– Ihminen päättää itse, mikä on hänelle tärkeää, vaikka se olisi yleisesti hyväksyttyjen odotusten vastaista, tohtori Hans Becker selittää säätiön perusideaa.
– Tärkeintä on hallita omaa elämää. Toiseksi tärkeintä on osallistuminen. Kolmas arvo on perhe ja neljäs kyllä-kulttuuri: kaikkiin toiveisiin vastataan.
Humanitas sekoittaa eri ryhmiä: sairaat ja terveet, vanhat ja nuoremmat, rikkaat ja köyhät, paikalliset ja ulkomaalaiset, eri uskontokunnat, heterot ja homot keskittyvät yhdessä elämän onnellisiin asioihin, kuten keskinäiseen seurusteluun sekä hyvään ruokaan ja juomiin. Jotta riittävä palvelutaso voidaan turvata, yksikön tulee olla riittävän suuri. Asukkaita on jo 650. Jonossa odottaa 3000 ihmistä.
– Liika hoito on pahempi kuin liian vähäinen hoito, Becker korostaa.
Humanitas-säätiö hämmensi
Asukkaiden itsenäisistä toiminnoista pidetään palvelutalossa kiinni viimeiseen saakka: he asuvat omissa huoneistoissaan, tapaavat toisiaan ja sukuaan avarissa seurustelutiloissa, surffailevat internetissä lastenlastensa kanssa sekä viihtyvät tasokkaassa ravintolassa, joka on Ruotsinlaivaa muistuttavan palvelutalon keskipiste
– Liika hoito on pahempi kuin liian vähäinen hoito, tohtori Hans Becker korostaa.
PS. Markus ”red” Räsäselle sitten sellainen tieto, että jos tämäkin on olevinaan joku porvarien salajuoni niin ole hyvä linkitä sellaiseen aineistoon mistä tuo salajuoni ilmenee. Omat sivusti tai varastoduunarien sivut (joihin sinä olet tuottanut suurimman osa teksteistä) eivät ole relevantteja lähteitä, koska mitään siellä esitettyjä väitteitä ei perustella millään muulla kuin omilla (lähteistämättömillä) höpinöillä ja loputtomalla toistolla. Eivät asiat muutu sen todemmiksi vaikka niitä kuinka loputtomiin hokisi, vaikka hokisi niin tiuhaan, että alkaa jo itsekin uskoa.
PPS. Tapani Joensuulle taas sellainen tieto, että jos artikkeli ei herätäkään keskustelua tästä aiheesta, niin meidän ei silti tarvitse keskustella esim. Karjalan palauttamisesta, eikä etenkään niiden virheellisten oletustesi puitteissa että pitäisin kyseistä palautusta jonain realistisena vaihtoehtona tai että olisin sellaista peräti vaatimassa. Jokainen joka kommenttiosiossa keskustelee siitä aiheesta jota tämä kirjoitus käsittelee tai edes jotain joka asiaan jollain tapaa liittyy, vie keskustelua osaltaan eteenpäin. Tällä bloggauksella yritän käynnistää keskustelua palvelusetelin mahdollisista hyvistä ja huonoista puolista sekä herättää näkemyksiä Suomen mahdollisuuksista järjestää sote-palvelunsa tämän mallin puitteissa. Samoin siinä edellisessä kirjoituksessani tarkoitus oli herättää keskustelua monikulttuurisuuden hyvistä ja huonoista puolista sekä herättää näkemykiä Suomen mahdollisuuksista järjestää maahanmuuttopolitiikkansa nykyistä paremmalla tavalla.
Uhkailu | Lapsiin kohdistuvan rasismin on loputtava
30.12.2009 - 13:52
Niin sanottu kunniaväkivalta yleistyy Suomessa. Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee kulttuureista, joissa kunniaväkivaltaa esiintyy: Kosovosta, Turkista, Afganistanista, Irakista, Somaliasta… ”Perheen kunnia” on näissä yhteisöissä kuin luottoluokitus. Ilman kunniaa lapsesi eivät pääse naimisiin, ravintolassasi ei käy asiakkaita eivätkä tavarantoimittajat suostu tekemään kanssasi kauppaa. Tällainen kunnia mitataan perheen naisten siveydellä ja sitä valvoo suvun sisäinen oikeusjärjestelmä. Pahimmillaan tämä oikeusjärjestelmä jakaa myös kuolemantuomioita.
On vaikea arvioida, kuinka monia tyttöjä kunniaväkivalta Suomessa koskee. Tällaisista pahoinpitelyistä on jo nostettu useampia syytteitä.
Ruotsissa arvioidaan joka vuosi tapahtuvan neljästä kymmeneen kunniamurhaa. Luku on vain suuntaa antava, sillä esimerkiksi nuoren tytön pudotessa parvekkeelta on usein mahdotonta todistaa, onko kyse onnettomuudesta, itsemurhasta vai murhasta. Olisikin tärkeää, että viranomaiset selvittäisivät, kuinka paljon Suomessa on maahanmuuttajataustaisia tyttöjä, jotka vuosittain katoavat tai tekevät itsemurhan.
Kunnian nimissä harjoitettu väkivalta ja kontrolli on luonnollisesti paljon laajemmalle levinnyttä kuin sen äärimuoto, kunniamurha. Kunniakonflikteja ei meillä osata tunnistaa eikä niihin puuttua.
Tosiasia on, että Suomessa asuu jopa kymmeniä tuhansia nuoria, jotka eivät voi valita puolisoaan itse.
Ruotsissa on tutkittu, että viisi prosenttia 16-24-vuotiaista eli noin 70 000 nuorta kokee, ettei voi itse päättää tulevaa elämänkumppaniaan. Tyttöjä rajoitetaan muutenkin; he eivät saa osallistua koulun ehkäisyvalistukseen, eivät ehkä edes liikuntatunneille, käydä harrastuksissa, tavata poikapuolisia ystäviä, käyttää internetiä tai tehdä vapaa-ajallaan muita haluamiaan asioita. Rajoituksia ylläpidetään henkisellä tai fyysisellä väkivallalla, jota etninen yhteisö odottaa, jopa velvoittaa, hyviltä vanhemmilta.
Kuvittele, että tällaiset rajoitukset koskisivat vaaleatukkaista ja sinisilmäistä tyttöä. Tilanne olisi kaikin puolin kestämätön ja tuomittava. Maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla on mielestäni rasismia sallia lasten oikeuksia rikottavan etniseen taustaan vetoamalla.
Myös kantasuomalaisissa perheissä on valitettavan paljon väkivaltaa. Selvä ero sen ja kunniaväkivallan välillä on, että kotimainen väkivaltamme tunnistetaan ja tuomitaan. Mikään ”pohjalainen, pikaistuva kulttuuri” ei kelpaa selitykseksi viranomaisille. Lääkärit tunnistavat pahoinpitelyn jäljet ja rohkaisevat uhria ilmoittamaan tapahtuneesta. Koska pahoinpitely yksityiselläkin paikalla on yleisen syytteen alainen rikos, poliisi voi tutkia tapauksen, vaikka uhri ei siitä uskaltaisikaan rangaistusta vaatia.
Samojen sääntöjen on koskettava kaikkia Suomessa asuvia. On väärin maahanmuuttajaperheitä kohtaan, jos viranomaiset, terveydenhuolto ja ympäröivä yhteiskunta selittävät heidän ongelmansa kulttuurieroilla. Ei ole tavatonta, että maahanmuuttajanaista suositellaan jättämään rikosilmoitus tekemättä, koska pelätään sen aiheuttavan hänelle vain lisää ongelmia. On käänteistä rasismia sallia maahanmuuttajille asioita, joita suomalaisille ei sallittaisi.
Jotta tämä rasismi saadaan kitkettyä, tarvitaan meidän kaikkien toimia. Niin nuorten kuin aikuistenkin on sanottava ”ei” lasten ja nuorten oikeuksien rikkomiselle kulttuurisyihin vedoten.
Kunniaväkivallan nollatoleranssi tarvitsee vahvoja kannanottoja sekä maahanmuuttajilta että valtaväestöltä. Opettajien, nuorisotyöntekijöiden, lääkäreiden ja viranomaisten täytyy oppia tunnistamaan kunniakonfliktit ja uskaltaa keskustella niistä nuorten ja näiden vanhempien kanssa. Mutta talkoisiin tarvitaan muitakin, tavallisia kansalaisia.
Niin kauan kuin maahanmuuttajataustaiset vanhemmat vain katselevat suomalaista kulttuuria ulkopuolelta, he haluavat suojella tyttäriään sen ”siveettömyydeltä”. Jos ihminen asuu maassa yli 20 vuotta eikä ikinä vieraile suomalaisessa kodissa tai saa suomalaisia ystäviä, hän ei opi tuntemaan oikeaa Suomea. Sitä Suomea, jossa teini-ikäisen vanhempana olo on kaikille vanhemmille vaikeaa. Sitä Suomea, jossa kaikki suomalaisetkaan vanhemmat eivät salli nuorten juopottelua tai esiaviollisia suhteita.
Liian usein maahanmuuttajien kuva Suomesta perustuu ostoskeskuksissa ja tv-sarjoissa nähtyyn. Siinä todellisuudessa Suomi tuskin näyttäytyy hyvinvointimaana, jossa siveys ja moraalisuus olisi arvostettua.
Oletko sinä tehnyt parhaasi? Jos et, kehottaisin sinua kutsumaan maahanmuuttajataustaisen naapurisi kotiisi kahville, juttelemaan ilmoista kanssamatkustajalle linja-autossa tai edes hymyilemään kauppajonossa. Suomalaisuudesta on tehtävä sellaista, että siihen halutaan kotoutua eikä siltä tarvitse suojella tyttäriä. Näin helposti sinä voit olla osa kunniaan liittyvän väkivallan ehkäisyä.
Marjo Van Dijke
*****************************************
Koska täälläkin on monia ihmisiä jotka ovat olleet mielellään huutamassa suomalaisten rasismista, niin kuinkas suhtaudutte tähän? Kriittisissä piireissä on kiinnitetty huomiota nimenomaan tähän tilanteeseen, jossa omia lakejamme taivutellaan ja annetaan yksilöiden kärsiä ettei ryhmää loukattaisi. Myös Halla-aho on kirjoittanut tästä aiheesta, mutta halua keskustelulle ei ole toisesta leiristä löytynyt, on ollut mukavampaa vaan jatkaa vanhan rasisti-leiman lätkimistä ja viis veisata ihmisistä, heidän ongelmistaan, saati yrittää ratkaista noita ongelmia.
Seuraava kirjoitus julkaistiin tänään Aamulehdessä.
Laitan artikkelin tähän kokonaisuudessaan, se kannattaa lukea ajatuksella. Monella tapaa siinä tulee mielenkiintoisia pointteja esiin. Seassa ei, tavoista poiketen, ole omaa kommentointiani.
Nuorisotyöttömyys pahenee, mutta samalla työnantajat valittavat nuorten kärsivän työhaluttomuudesta. Onko työpaikoilla tapahtumassa sukupolvien törmäys?
Samaan aikaan, kun Suomea runtelee historiallisen vaikea nuorisotyöttömyys, työnantajat ympäri maata ovat heränneet arvostelemaan nuoria työhaluttomuudesta.Tamperelaisen Katsa Oy:n toimitusjohtaja Timo Salli huomautti loppuvuodesta, että nuorten vieraantuminen työelämästä uhkaa jo kansantaloutta. Hän väitti Tamperelaisessa, että jopa kolmasosa nuorista on niin veteliä ja asennevammaisia, ettei normaalista työnteosta tahdo tulla mitään. Kaksi kolmasosaa nuorista menestyy Sallin mielestä työelämässä edelleen ihan hyvin.
Salli on pirkanmaalaisia yrityksiä edustavan kauppakamarin entinen puheenjohtaja. Kamarin toimitusjohtaja Tommi Rasila on tammikuun pakkasilla hänen kanssaan samaa mieltä.
Rasila miettii, onko meillä varttumassa nuorten ryhmä, joka ”ulkoistaa” itsensä työelämästä.
- Tarkoitan sellaista porukkaa, joka ei ole saanut kotoa tai mistään muualtakaan oikeanlaista työnteon mallia tai työn iloa. Luovuttaminen on tapahtunut jo koulussa, eikä työelämään tullessa ole perustaitoja eikä asennettakaan, Rasila sanoo.
Erityisen kimpaantunut hän on siitä, että kielenkäyttöön on pesiytynyt termi ”paskaduuni”.
- Sen käyttämisestä pitäisi säätää raipparangaistus, koska se on hirveää toisten työn vähättelyä. Haluan kysyä, kuka on se joku muu, joka tulee tekemään ne työt, jotka eivät kelle tahansa kelpaa.
Tällaista keskustelua ei käydä pelkästään Tampereen kauppakamarissa. Vain muutama päivä sitten Ylen radiouutiset haastatteli oululaisen Tours Group Oy:n toimitusjohtajaa Anne Mikkolaa, joka väitti, että työelämään on tulossa nyt sukupolvi, joka ei ymmärrä perusasioitakaan.
Tästä esimerkiksi Mikkola kertoi, että nuoret työntekijät tulevat ja menevät omien aikataulujensa mukaan eivätkä ymmärrä, että työaika on normi, joka koskee kaikkia.
Tämän lisäksi he pukeutuvat turhan avonaisiin vaatteisiin ja ilmestyvät työpaikoille, jopa työhaastatteluihin tyttö- tai poikakaverin kanssa. He eivät myöskään osaa puhua asiallisesti asiakkaille.
Sama ilmiö on pantu merkille ylöjärveläisen Puutoimen pihalla. Siellä puhaltaa ankara pakkasviima, kun toimitusjohtaja Tapio Outinen touhuaa pihan noutohallissa.
Omat työnsä 16-vuotiaana aloittanut, nyt 14 ihmistä työllistävä Outinen kertoo havainneensa, että monesti töihin tulija on jo haastattelussa kiinnostuneempi lomista ja vapaista kuin työajoista. Joku saattaa ilmoittaa jo kättelyssä, että ”seitsemäksi en sitten herää”.
Outinen myöntää, etteivät kaupan alan palkat päätä huimaa, mutta hänestä kouluttamaton, työkokemusta vailla oleva nuori ei voi liikoja vaatiakaan.
- Joskus on käynyt niin, että kun työkkäristä lähetetty kaveri on raahautunut meille asti, hän on kysynyt, riittikö tämä, oliko tämä tässä. Ei tällä palkalla kyllä viittis.
Outinen ihmettelee myös nuorten matalaa sairastumiskynnystä. Työ puutavaraliikkeessä on fyysisesti raskasta, ja kun paljon ollaan ulkona, toisinaan saattaa olla vähän viluistakin. Siitä huolimatta työstä selviää olematta mikään teräsmies.
Taantumankin keskelläkin Outisella olisi tarjolla vakituinen, kenties elinikäinen työpaikka. Lähiaikoina yrityksestä jää eläkkeelle levysahaaja, jonka tilalle pitäisi kouluttaa uusi osaaja.
- En halua yleistää asioita koskemaan koko nuorisoa, vaan uskon, että motivoituneita, tekeviä nuoria löytyy yhä. Aina ei ole tärkeintä, että on kauhean taitava, vaan että on halua oppia. Jos löytyisi kaveri, jolla olisi motivaatio kunnossa, tässä olisi suhteellisen varma työpaikka.
Lempäälässä toimivan Sähkö Järvenpää Oy:n toimitusjohtaja Timo Järvenpää on palkannut uransa aikana kymmeniä työntekijöitä. Joukkoon mahtuu säpäköitä tapauksia, mutta tasaiseen tahtiin ilmaantuu niitäkin, joiden hommista ei tule mitään.
- Kuullun ymmärtäminen on usein vaikeaa. Kun selkänsä kääntää, tuntuu, että kaikki unohtuu ja on aloitettava taas alusta. Oma-aloitteisuudesta on puutetta. Jos eteen ei isketä riittävän pitkää työlistaa, istuskellaan tupakalla.
Myös Sähkö Järvenpäässä olisi tarjolla vakituista työtä, jos vain löytyisi tekijöitä. Työvoimatoimistoon toimitusjohtaja ei luota yhtään. Sieltä tulevat kaverit ovat kuulemma jo etukäteen tiedossa.
- Asenteessa tuppaa olemaan eroja, että ollaanko vain töissä vai halutaanko tehdä tulostakin. Se on ehkä tullut viime vuosina näkyviin, että helposti lähdetään sitten luukulle, jos ei tunnu hyvältä, Järvenpää selvittää.
Tällainen puhe voi kuulostaa oudolta aikana, jona alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyys on puolitoistakertaistunut vuodessa. Kun yritykset ovat supistaneet, nuorten määräaikaiset työsuhteet on lopetettu ensimmäisinä, eikä harjoittelijoita, vuokratyöläisiä tai uutta pätkäväkeä ole palkattu.
Valtiovaltakin on viime päivinä herännyt kaivamaan lisäbudjetista rahaa työpaikkojen luomiseksi nuorille.
Maassa on tällä hetkellä 60 000 nuorta, joilla ei ole työ- eikä opiskelupaikkaa. Toimettomien nuorten määrä on hurja: heitä on yhtä paljon kuin Hämeenlinnassa on asukkaita. Tästä joukosta vain puolet on aktiivisia työnhakijoita. Jopa 30 000 nuorta on täysin niin sanottujen aktiivitoimien ulkopuolella.
Moni toki latautuu tulevaan työelämään, viettää välivuotta tai valmistautuu pääsykokeisiin, mutta joukkoon mahtuu myös tuhansittain opintojen keskeyttäjiä ja pelkän peruskoulun varassa olevia nuoria, jotka ovat tilanteen pitkittyessä vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta kokonaan.
Edellisen laman jälkeen näin arvioitiin käyneen 10 000:lle elämänsä alkutaipaleella olleelle.
Työministeriön pääekonomisti Pekka Tiainen lohduttaa, että valtaosa työttömistä nuorista saa töitä seuraavien viiden vuoden kuluessa, kun eläkkeelle jää puoli miljoonaa ihmistä. Tilalle tulevissa ikäluokissa on nimittäin 150 000 henkeä vähemmän.
- Mutta nyt pitäisi tehdä kaikki sen eteen, etteivät nuoret syrjäytyisi samalla tavalla kuin viime lamassa, Tiainen sanoo.
Erityisen huolissaan ollaan pelkän peruskoulun käyneistä miehistä. Heidän suhteellinen osuutensa työttömistä on kasvanut vuosi vuodelta, jo ennen taantumaa. Eduskunta käsittelee pian nuorisolain muutosta, jossa kuntia velvoitettaisiin nykyistä tehokkaammin seuraamaan näitä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
Tässä korjataan vielä viime lamankin jälkiä, väittävät puolestaan työpajoissa työskenteleviä nuoria seuraavat hallinnon ammattilaiset. Heidän virastonsa sai vastikään uuden nimen Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus, tuttavallisemmin ely.
Keski-Suomessa nuorten sivistystoimentarkastaja Päivi Pienmäki-Jylhä huomauttaa, että nuorisotyöttömyys eroaa aikuisten työttömyydestä siinä, että työtön nuori putoaa helposti nopeasti ja syvälle. Jatkuva pätkätyö tai pitkäaikainen työttömyys jää varsinkin kouluttamattomille nuorille pysyväksi.
- Edellisen laman aikaansaannoksena meillä on kasvamassa ikäluokka, joka kärsii hällä väliä -asenteesta. Ei ole tarttumapintaa eikä oikein tahtoakaan.
Pienmäki-Jylhän kollega, sivistystoimentarkastaja Erik Häggman Varsinais-Suomen ely-keskuksesta huomauttaa, että nuorten saamiseksi palvelujen piiriin tarvitaan yhä raskaampia toimia.
Niin sanottua etsivää työparitoimintaa tarvitaan jatkuvasti enemmän.
Tämä tarkoittaa sitä, että opintojen ja työn ulkopuolelle ajautuneita nuoria käydään konkreettisesti hakemassa kotoa tai kaduilta järkevän tekemisen pariin. Viime vuoden aikana Länsi-Suomen aluetta kolusi 26 paria, jotka tavoittivat 700 nuorta. Koko maassa löydettiin 2 000 nuorta.
Häggman ihmettelee, miksi päättäjien kellot eivät soi tilanteessa, jossa pahimpien arvioiden mukaan neljännes toisen asteen koulutuksen aloittaneista ei koskaan valmistu.
Keskeyttämisen syyt ovat moninaiset, mutta yleensä nuoren osaaminen ei riitä valittuun koulutukseen. Peruskoululaisten pärjäämisestä kansainvälisessä Pisa-vertailussa puhutaan paljon. Häggman kertoo työpajoissa näkyvän, että moni ei tällä hetkellä selviä kunnialla edes peruskoulun vähimmäisvaatimuksista.
- Tästä ei meillä juuri puhuta, mutta suurin osa opintonsa keskeyttävistä, työpajoihin tulevista nuorista ei ole mitään syrjäytynyttä porukkaa. Heitä ei vain kukaan ole koskaan opettanut taistelemaan. Varsinkin vanhemmat, joilla ei itsellään ole koulutusta, eivät osaa tukea nuoren pyrkimyksiä.
Myös työvoimahallinnossa pitäisi Häggmanin mukaan tapahtua jotakin nopeasti.
- Meillä on pajoissa nuoria, jotka ovat käyneet työvoimatoimistossa yhdeksän kertaa aina eri virkailijan luona. Jos mitään ei senkään jälkeen tapahdu, ei se motivoi enää yrittämäänkään.
Häggman heittää kysymyksen työnantajille.
- Ymmärtävätkö he laisinkaan nuoria ja heidän muuttunutta asennettaan työhön?
Tampereella on toiminut reilun vuoden Kestävät koulutus- ja uravalinnat -hanke, jossa työttömät tai opiskelupaikkaa etsivät nuoret saavat henkilökohtaista ohjausta.
Ohjaaja Taina Syvänen puolustaa asiakkaitaan muistuttamalla, etteivät työelämän säännöt imeydy nuoren päähän automaattisesti. Jonkun on ne opetettava, joko vanhempien, koulun tai työnantajan.
- Jos ei ole ikinä saanut edes kesätyötä, eikä ole ollut minkäänlaista kontaktia työelämään, onko se ihme, jos työelämän pelisäännöt ovat hukassa. Ehkä perussäännötkin pitäisi työpaikalla käydä selkeästi läpi.
Syväsen luo tulevat nuoret hakevat apua omaehtoisesti. Miksi pitkään työttömänä olleet nuoret eivät sitten opiskele? Ammattikoulut valittavat kärsivänsä jopa oppilaspulasta.
Syvänen kertoo monen opintojen keskeytyvän useimmiten siksi, ettei sisältö ollutkaan sitä, mitä oli odotettu. Nuorilla on myös haaveita ja muotialoja, joihin oma keskiarvo ei riitä. Tällaisia ovat nyt vaikkapa pieneläinhoitajan ja media-alan ammatit.
- Esimerkiksi tamperelaiset nuoret eivät välttämättä halua lähteä kotipaikkakunnalta, ja koska tämä on suosittu koulutuspaikka, täällä vaaditaan korkeampaa keskiarvoa, hän sanoo.
Siivouspalvelu Grönlund Oy:n toimitusjohtaja Tiina Holopainen on huomannut, että työpaikoilla korjataan nyt pätkitetyn työn hedelmiä. Pätkätyöhön kasvatettu sukupolvi on oppinut läksynsä: jos työnantaja ei sitouta, ei myöskään sitouduta.
Holopainen kertoo saavansa ahkeria ja motivoituneita työntekijöitä, mutta yksi piirre heidänkin asenteissaan on viime vuosina muuttunut. Holopainen on vakuuttunut siitä, etteivät nuoret enää koskaan tulekaan suhtautumaan työhönsä samalla tavalla kuin vanhemmat ”raatajapolvet”.
- Siihen me työnantajat joudumme kyllä sopeutumaan, että nuorilla alkaa olla jo löysää rahaa, ja he saattavat tuosta noin lähteä yhtäkkiä kuukaudeksi tai kahdeksi reppureissulle Intiaan ja olettaa, että työpaikka on tallessa, kun tulevat takaisin. Meilläkin on töissä parhaillaan kolme tällaista reissaajaa, hän huomauttaa.
Saman on huomannut mies, joka on penkonut nuorten työelämän asenteita.
Demos Helsinki -tutkimusyhtiö teki työministeriölle viime vuonna Hyvän työn manifestiksi nimetyn selvityksen, jossa eri-ikäisiltä ihmisiltä kysyttiin ensin internetissä ja sitten kasvotusten, mitä nämä ajattelevat työelämästä.
Tulos oli selvä.
Demoksen kehitysjohtaja Roope Mokka väittää, että nuoret ikäluokat tuovat työpaikoille pian rajun muutoksen, josta näkyy toistaiseksi pieniä merkkejä.
Vanhassa, vuosikymmenten takaisessa työkulttuurissa on totuttu siihen, että ihmisiä pitää käskeä. Nyt 85 prosenttia nuorista hankkii keski-asteen tai korkeakoulutuksen. Ja mitä enemmän he istuvat koulussa, sitä suuremmat odotukset heillä on ja sitä vähemmän he suostuvat komenneltaviksi.
Mokan mukaan sellainen aika ei enää palaa, että kaikki kokisivat velvollisuudekseen tehdä henkensä pitimiksi mitä tahansa työtä.
- Enää ei synny laiskuuden kitkeviä sanktioita, jotka palauttaisivat vinoon kasvaneet lapset takaisin ruotuun. Edes lama ei pysty tähän - muutos on pysyvä, Mokka väittää.
Nuoret eivät Mokan mielestä enää pidä tärkeimpinä samoja asioita kuin heidän vanhempansa eli hyvää palkkaa, tasa-arvoa, mahdollisuutta edetä tai vaikuttaa työn sisältöön.
- Nuorilla on yhä erittäin voimakas moraalinen suhde työhön, mutta sen pitää olla ennen kaikkea mielekästä. Se ei tarkoita, että pitää olla kivaa tai mageeta, mutta työhön täytyy liittyä henkilökohtaisesti merkittävä asia, joka on tärkeä myös yhteiskunnan näkökulmasta.
Varojbudjetin taustoina olen käyttänyt SDP:n omilta sivuilta löytyviä aineistoja kokonaisuudessaan.
Tuttuun tyyliin laitan lihavoituina SDP:n esitykset ja kommentoin sinne esitysten väleihin. Pyydän kärsivällisyyttä tämän lukemisessa, sillä nyt on kuitenkin kyseessä suurin oppositiopuolue jonka esityksen ensisijainen tarkoitus on horjuttaa ainakin kansalaisten luottamusta hallitukseen. Demarien yleisesti ajama hampaaton oppositiopolitiikka on saamassa tästä eräänlaiset tekarit, mutta katsotaanpa tarkemmin onko kyseessä sittenkin lähete tahdosta riippumattomaan paitsiotilaan opposition suljetussa huoneessa, kannatuksen ropistessa vaali toisensa jälkeen? Vertailuna on hallituksen julkaisema budjettikatsaus 2010, johon viittaan aina tarvittaessa, viittaan tilanteesta riippuen myös muihin viimeisimpiin hallituksen julkaisuihin käsiteltävistä aiheista.
Olkaa hyvä, SDP ja varjobudjetti:
Työtä ja oikeudenmukaisuutta painottava vaihtoehtobudjetti
”SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitetään panostuksia teollisuuden vahvistamiseen, ympäristövetoiseen kasvuun sekä työttömien auttamiseen ja koulutuksen tukemiseen. Vaihtoehtobudjetissa vahvistetaan kuntataloutta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Esittämänsä lisäpanostukset Sosialidemokraatit kattavat tekemillään veroesityksillä.
Sosialidemokraatit vaativat pitkäaikaista ja maltillista kasvua ja kilpailukykyä tukevaa palkkasopimusta. Lisäksi Sosialidemokraatit uudistivat vaatimuksensa valtionhallinnon tuottavuusohjelman keskeyttämisestä.
Jännää. Kun Kokoomus sanoo, että palkkamalttia tarvittaisiin, niin se on suurituloisten etujen ajamista. Kun SDP sanoo saman, se on ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden” mukaista ja ”kilpailukykyä tukevaa” toimintaa. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma karsisi ylipöhöttynyttä keskijohtoa kuntien virastoista, joista monet ovat päässeet virkaansa juuri SDP:n virkakoneiston ansiosta. On toki luonnollista, että SDP haluaa tätä vasten lisätä kuntien menoja. Valtiovarainministeriö taas toteaa tuottavuusohjelmasta hankesivuillaan mm. seuraavasti: ”Tuottavuutta on kyettävä parantamaan selvästi ja kattavasti kaikilla toimialoilla, mukaan lukien julkinen sektori. Taantumasta johtuva julkisen sektorin tasapainon heikkeneminen ja velkaantumisen nopea kasvu korostavat pitkän aikavälin rakenteellisia toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä julkisen sektorin tehokkuutta ja vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä.”
SDP siis puolueena vastustaa tällaista kehitystä.
Ainoatakaan perustelua puolue ei esittänyt miksi se haluaa lopettaa tuottavuusohjelman toteuttamisen, joten ainoaksi tulkintamahdollisuudeksi jää että taustalla ovat oman kannattajakunnan pitäminen puoluekirjan suomalla virkauralla eläkeikään asti ja hallinnon kustannusten paisuttaminen kansalaisten eduista piittaamatta.
Siinäpä teille oikein valtionhoitajapuolue.
Ohjelma jatkuu: Teollisuutta, vientiä ja rakentamista tuettava, ympäristöä suojeltava
”Suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä vahvistetaan mm. sähköveron poistolla, kuntien investointeja vahvistamalla sekä tukemalla reaaliaikaista peruskorjausta. Sähköveron poistolla voidaan turvata kilpailukykyinen energia teollisuudelle. Tämä vähentää valtion verotulokertymää 80 miljoonalla.”
Onko todella niin että sähkövero on teollisuuden suurin jarru ja jos, niin on siinä kauan kestänyt tämäkin oivaltaa. Pudottamalla sähköveroa 80 miljoonalla ja tuomalla voimaan myöhemmin esittämänsä windfall-veron SDP tekisi kaikkien aikojen silmänkääntötempun, sillä windfall ainoastaan nostaisi sähkön hintaa, joskin riippumatta peritäänkö se suoraan kuluttajalta vai tuottajalta. SDP:n rakennelmassa siis kuluttaja joutuisi maksamaan tämänkin ja kannattamattomasta tulisi kannattavaa valtion maksaman syöttötariffin avulla, kuten vasemmistolaiseen markkinatalousnäkemykseen on leimallisesti kuulunut.Sittenhän se on ilmeisesti ihan oikeasti kannattavaa, kun siitä maksaa valtio ja valtiolle maksavat sähkön hinnassa niin köyhät kuin rikkaatkin. SDP:llä on omituinen halukkuus tasaveroa kohtaan, jota se siis virallisesti ilmoittaa vastustavansa.
SDP jatkaa: ”Suomalaista telakkateollisuutta tuetaan kohdennetuilla innovaatiotuilla ja nopeuttamalla hankintoja. Myös väylähankkeiden avulla tuetaan telakoiden toimintaedellytyksiä. Sosialidemokraatit esittävät telakkateollisuudelle 120 miljoonan lisäpanostuksia.”
Miksi helvetissä? Onko telakkateollisuuden elvyttämisessä muita syitä kuin se, että kyseinen suurteollisuuden haara on SDP:n käsikassarana toimivan ay-liikkeen viimeisiä linnakkeita? Keksiikö joku oikeasti järkevän syyn miksi tässä tilanteessa tulisi tukea telakkateollisuutta 120 miljoonalla eurolla ja vielä poistaa sähkövero kaupan päälle?
Vaihtoehtobudjetti jatkuu: ”Sosialidemokraattien esityksistä useat tukevat ympäristövetoista kasvua ja energiatehokasta rakentamista sekä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä. Tulevaisuudessa puurakentamista pitää edistää. Samanaikaisesti on uudistettava metsäverotusta niin, että se kannustaa myymiseen. Sosialidemokraatit esittävät myös erillistä vienninedistämisprojektia ympäristö- ja palvelualoille sekä eSuomen vahvistamista.”
Oujeeoujee. Puurakentamisen edistäminen voi tulla kyseeseen laveasti arvioiden ”ympäristövetoisena kasvuna” koska eihän niitä taloja voi rakentaa enempää kuin on puuta saatavilla. SDP ei mainitse toimenpidelistassaan ainoatakaan kohdetta jossa sillä olisi yhtäkään saati ”useita” esityksiä tukemaan uusiutuvien energiamuotojen käyttöä tai ympäristövetoista kasvua. Jätetään tuo puurakentamisen suosiminen nyt sen läpän asteelle miksi se kuuluukin. Sen sijaan he kyllä esittävät kunnille kiinteistöjen peruskorjausinvestointeihin 40 miljoonaa euroa, mutta siinäpä se. Huolenpitoa osaamisesta ja työttömistä
Suomesta on vuodessa hävinnyt lähes 120 000 työpaikkaa. Työttömiä työnhakijoita on 77 000 enemmän kuin vuosi sitten. Varsinkin nuorten työttömyys on noussut hurjalla vauhdilla, ja pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt nousuun ensi kerran vuoden -96 jälkeen. Suomella ei ole varaa tällaiseen massatyöttömyyteen.
Sosialidemokraatit esittävät 130 miljoonaa euroa työvoimapoliittisiin toimiin ja työllisyysperusteisiin investointeihin. Nuorille työttömille on tarjottava riittävästi koulutusta, tukityötä, työharjoittelua ja työpajapaikkoja. Näiden avulla nuoret eivät syrjäydy ja he pysyvät kiinni työelämässä.
Koulutuksen avulla lisätään osaamista. Sosialidemokraatit esittävät rahaa aikuis-, ammatti- ja korkeakoulutukseen. Koulutuksen avulla tarjotaan sekä mahdollisuus työllistymiseen että silta työstä ja työttömyydestä uuteen työhön.
Sosialidemokraattien esitykset työllisyyttä ja työllistymistä lisääviin toimiin ovat kaikkineen noin miljardin.
Määritelmällisesti yleensä pitkäaikaistyöttömällä tarkoitetaan henkilöä, joka on ollut työttömänä yli vuoden. Sos.demoille tiedoksi, että yksityisellä sektorilla käytiin viime keväänä lukemissa joissa 1000 hlö/vko sai lopputilin. Hallituksen esitys vastaavasta asiasta:
”Talousarvio sisältää toimenpidekokonaisuuden, joka tukee työllisyyttä, työllistymistä sekä työllistymistä tukevaa koulutusta nykyisessä poikkeuksellisen vaikeassa taloustilanteessa. Toimenpiteitä kohdistetaan mm. nuorten ammatilliseen koulutukseen ja vastavalmistuneiden työllistämiseen sekä aikuisväestön osaamisen kehittämiseen oppilaitos- ja oppisopimusmuotoisella ammatillisella lisäkoulutuksella. Talonrakennusalan työttömiä ja lomautettuja muuntokoulutetaan korjausrakentamisen osaajiksi.
Toimenpidekokonaisuuden kustannus on 70 milj. euroa vuonna 2010 ja sen seurauksena koulutuspaikkojen lukumäärä kasvaa yli 3 000:lla vuonna 2010 ja työllisyys- ja koulutustoimenpiteiden piirissä olevien henkilöiden lukumäärä keskimäärin noin 4 700:llä.
Vuoden 2010 talousarviossa työllistämis-, koulutus- ja erityistoimenpiteiden määrärahat nousevat kaikkiaan 552 milj. euroon vuoden 2009 talousarvion 477 milj. eurosta. Lisäksi työllisyys- ja koulutustoimenpiteiden rahoitukseen on tarkoitus kohdentaa talousarviossa ESR-ohjelmaan varattua rahoitusta.
Työllisyystoimenpiteiden piirissä arvioidaan vuonna 2010 olevan keskimäärin noin 89 500 henkilöä.
Aktivointiaste on noin 21 prosenttia työttömistä työnhakijoista ja työhallinnon toimenpiteiden
piirissä olevista yhteensä. Opetusministeriön hallinnonalalle kohdennetaan noin 26 milj. euroa, jolla koulutuspaikkojen
lukumäärää kasvatetaan vuonna 2010 yhteensä noin 5 200:lla, kun huomioon otetaan vuoden 2010 talousarvion toimenpidekokonaisuuden lisäksi myös vuoden 2009 ensimmäisessä lisätalousarviossa päätetyt koulutuspaikkalisäykset.
Työssä oleville tarkoitettua aikuiskoulutusjärjestelmää yksinkertaistetaan ja selkiytetään 1.7.2010 lukien siten, että työhistoriaan perustuvasta ansaintaperiaatteesta luovutaan. Kahdeksan vuoden työhistoria oikeuttaa tuen saantiin yhteensä 18 kuukauden
ajan kerran työelämän aikana. Uudistuksen kustannus valtiontaloudelle on vuositasolla noin 6 milj. euroa.
Työttömyysturvaa ja työttömien koulutusetuuksia uudistetaan vuoden 2010 alusta lukien. Käyttöön otetaan mm. aktiivitoimenpiteiden ajalta maksettava korotettu tuki myös työttömyysturvan perusturvassa. Uudistukset lisäävät menoja runsaalla
104 milj. eurolla, josta valtion menojen osuus on vajaa 25 milj. euroa vuonna 2010. Vuorotteluvapaa vakinaistetaan.
Kansaneläkettä ja muita kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksia, kuten työttömyysturvan peruspäivärahaa, työmarkkinatukea ja elatustukea, ei kuluttajahintojen laskun perusteella alenneta vuonna 2010, mikä lisää valtion menoja 33 milj. eurolla.Isyysvapaata pidennetään kahdella viikolla 1.1.2010 lukien. Osittaista hoitorahaa korotetaan 20 eurolla 90 euroon ja oikeus osittaiseen hoitorahaan laajennetaan koskemaan myös yrittäjiä.”
Että niin hirveät oli suunnitelmat hallituksella.
Mitä SDP sitten ehdotti?
Lisää rahaa, ei muuta. Filatov jätti työministerinä toimiessaan käyttämättä kymmenien miljoonien työllistämisvarat, eikä silloinkaan ollut täystyöllisyydestä vielä tietoa. SDP haluaa jostain syystä paisuttaa rahoja makaamaan eri ministerien selän taakse ja käyttämällä niistä vain murusia he sitten voivat esitellä tehneensä jotain. Näin ainakin Filatov toimi, nykyisin hän on SDP eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joten ilmeisesti hänen toimintansa oli linjassa puolueen ideologian kanssa.
Noh, takaisin varjobudjettiin: Kuntalaisten perusoikeudet turvattava
Kuntien peruspalveluiden turvaamiseen Sosialidemokraatit esittävät valtionosuuksiin 500 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaisi noin 100 euroa asukasta kohden. Tällä korotetulla valtionosuudella voidaan kunnissa parantaa vanhusten hoitoa, huolehtia perusterveyden hoidon tasosta ja panostaa lastenpalveluihin. Kuntien lisäraha vähentää myös tarvetta veronkorotuksiin ja lomautuksiin sekä ylivelkaantumiseen.
Sosialidemokraatit esittävät jakamattomien veikkausvoittovarojen rahastosta ylimääräistä ja määräaikaista tukea kuntien liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotilojen kunnostukseen. Kuntien peruskorjausinvestointien avulla saadaan kuntiin työtä ja siellä voidaan tarjota hyvää palvelua kunnollisissa tiloissa.
Sosialidemokraatit esittävät kaikkiaan noin 400 miljoonaa kohdistettavaksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja köyhyyden poistamiseen. Kohdentamalla esityksensä tarkasti Sosialidemokraatit haluavat parantaa huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kansalaisten arjessa selviytymistä.
Jipii! Sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisätään ja köyhyyttä poistetaan! Kuinka SDP sen meinasi tehdä? No, höhlät, antamalla lisää rahaa! Katsotaanpa mitä sanoo budjettikatsaus tästä asiasta:
”Kaikkein pienituloisimpien verotusta kevennetään korottamalla kunnallisverotuksen
perusvähennyksen enimmäismäärä 2 200 euroon. Lisäksi veroperusteita
lievennetään ansiotason nousua ja palkansaajamaksujen korotuksia1 vastaavasti,
jotta työn verotus ei kiristyisi vuonna 2010. Ansiotason nousu kompensoidaan noin
300 milj. eurolla lieventämällä tuloveroasteikkoa ja nostamalla työtulovähennyksen
enimmäismäärää. Sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksujen sekä
työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen korotusten verotusta kiristävää vaikutusta
kompensoidaan myös vajaalla 500 milj. eurolla. Edellä mainittujen ratkaisujen seurauksena
eläkkeensaajien verotusta kevennetään 100 milj. eurolla hallitusohjelman
mukaisesti, jotta eläketulon verotus ei kiristy suhteessa samansuuruisen palkkatulon
verotukseen.”
Eikä siinä vielä kaikki. Nimittäin nyt tulee se todellinen pommi:
”Edellä mainitut ansiotuloverotuksen muutokset vähentävät valtion verotuloja
vuositasolla yhteensä noin 630 milj. eurolla ja muiden veronsaajien tuloja noin 430
milj. eurolla. Kunnille aiheutuvat verotulomenetykset kompensoidaan valtionosuusjärjestelmän
kautta.”
Eli tämähän tarkoittaa käytännössä että joko SDP:n tavoite on saavutettu porvarihallituksen toimesta tai sitten he haluaisivat käyttää velkarahan pelkästään menolisäysten kasvattamiseen kaksinkertaiseksi nykyisestä? Kertokaas viisaammat, miten tämä nyt on?
SDP jatkaa: ”Työttömäksi jääneen perusturvaa parannetaan korottamalla peruspäivärahaa (43 euroa / kk), nostamalla työttömyysturvan lapsikorotuksia 20 %:lla ja luopumalla työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Lapsiperheitä tuetaan nostamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta (20 euroa / kk), nostamalla lapsiperheiden toimeentulotukea (30 euroa / kk) ja parantamalla yleistä asumistukea. Eläkkeensaajien arkea helpotetaan korottamalla eläkkeensaajien asumistukea (50 – 70 euroa / kk).
Pienituloisten toimeentuloa parannetaan myös keventämällä pienituloisten kunnallisverotusta. Lisäksi tulonsiirrot on kohdennettu niitä kipeästi tarvitseville.”
Tuota noin, juurihan tuolla aiempana kerrottiin kuinka perusvähennyksen nostaminen auttaa nimenomaan niitä kaikista pienituloisimpia. Eikö SDP ole lainkaan tutkinut budjettia ja perehtynyt Kokoomuksen linjauksiin näissä kysymyksissä vai onko se niin epätoivoinen, että yrittää esittää muiden ehdotuksia ominaan? En siitäkään juuri yllättyisi kun heidän kannatuslukujaan katselee ja avauksiaan kuuntelee, mutta nuo kohdennetut palvelut ovat Kokoomuksen ohjelmasta ja kunnallisveron perusvähennys myös. Haluaako SDP esiintyä nyt parhaana porvaripuolueena vai mitä sillä on mielessä?
SDP:
”Kansainvälistä oikeudenmukaisuutta tuetaan pitämällä kiinni YK:ssa sovitusta kehitysyhteistyön tavoitteesta 0,7 % bkt:stä vuoteen 2015 mennessä.”
Kuten Väyrynen sanoi, rahan menettäessä ja talouden supistuessa tähän päästään ihan riittävää vauhtia. Kehitysyhteistyövarojen myöntäminen tosin pitäisi muuttaa lainoiksi ja lakkauttaa pelkkänä omantunnon ostamisena, mutta siitä lisää joskus toiste.
Tasapainotettu vaihtoehtobudjetti
”Kaikkineen Sosialidemokraattien työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tukevan budjettivaihtoehdon lisäykset ovat noin 1,413 miljoonaa. Sosialidemokraattien valtion tuloja lisäävät veroesitykset tuottaisivat noin 1,425 miljoonaa.”
Paitsi että ne tällä hetkellä ainoastaan lisäisivät otettua velkaa. Summat ovat pääosin tuplauksia nykyisiin hallituksen esityksiin, paitsi että SDP haluaa pöhöttää virkamieskuntaa omilla äänestäjillään, maksattaa kalliin sähkön kaikilla paitsi teollisuudella joka sitä eniten käyttää sekä nostaa Suomelle voimaan vielä entistä korkeammat pääomatuloverot. Nimittäin Suomessa maksat jo nykyisinkin neljänneksi suurinta veroa kehittyneistä maista ja ilmeisesti SDP haluaa paalupaikalle tässä. Verrataanpa: Ruotsin osakesäästäjien tuoreessa osakesäästämisen verovertailussa (vuosittainen julkaisu) Suomi on kehittyneiden maiden listalla sijalla 4. Siis kehittyneiden maiden listalla Suomi verottaa pääomatuloja neljänneksi eniten.
Pitkään omistettujen osakkeiden verotus on Suomessa erittäin ankaraa. Maksat voitoista 28% veron omistettuasi osakkeita alle 10 vuotta. OECD maissa keskimäärin 7%. Saksassa yli vuoden omistuksen jälkeen ei veroa tarvitse maksaa ollenkaan (saattoi olla että tähän oli kyllä nyt tulossa muutos)
Lyhyen aikaa omistettujen osakkeiden verotus on Suomessa erittäin ankaraa. Maksat voitoista 28% kun EU-maissa vero on keskimäärin 13% ja OECD-maissa 12%.
Osinkojen kokonaisverotus Suomessa on n. 40% kun se OECD-maissa on n. 34% ja EU:ssa 31%. Suomi verottaa maailmassa kolmanneksi ankarimmin osinkoja. Edellä ovat vain Ruotsi ja Belgia. Monissa maissa on käytössä osinkotulovähennys ja suhteellisen korkea osinkojen verovapauskynnys
Monessa maassa myyntivoitot ovat verovapaita tiettyyn rajaan saakka, esim. UKssa 8800 puntaan saakka. Ranskassa verovapaus koskee osakemyyntejä jotka eivät ylitä 20 000 euroa. Suomessa jos luovutukset ovat vuodessa yhteensä alle 1000 euroa, vapautuu verosta. Naurettavan pieni summa.
Kreikka on varsinainen osakesijoittamisen mekka sillä se ei verota osakkeiden myyntivoitoja ollenkaan.
(Kiitokset Laimean Sillin blogille, vaikka lähdelinkki puuttuikin!)
SDP jatkaa vielä lopuksi: ”Sosialidemokraatit uudistavat kestävää kehitystä tukevat veroesityksensä WINDFALL-verosta, pakkausverosta ja jäteveron laajentamisesta. Reilumpaan veropolitiikkaan pyritään rakennuksilla käyttöönotettavalla käännetyllä arvolisäverolla ja osakkeiden myyntivoittoverotuksella.
Sosialidemokraatit esittävät pääomaveron nostoa (30 %). Sosialidemokraatit eivät kannata hallituksen esitystä marginaaliverosta, vaan esittävät, ettei marginaaliveroa kevennetä missään tuloluokassa.”
Tämäpä se vasta olisikin järkevää. Verot korkealla, paisutetaan hallintoa, lisää rahaa julkiselle sektorille ja vaaditaan vielä korkeampaa osinkojen verotusta. SDP kannattaa lisäyksiä sinne missä se on saanut omat jäsenkirjalla ylennetyt virkapaikkansa vihreälle oksalle, eläkepäiviä odottelemaan. Palvelun laatuun tämän portaan paisuttaminen ei tietenkään heijastu kuin korkeintaan negatiivisesti, kun keskiporras ei tiedä itsekään mikä heille kuuluu ja mikä ei ja jokaisen on silti päästävä asialla pätemään. Se tulee kalliiksi ja uudistettaessa paisutetaan uusi kerros organisaatioon.
Sinä maksat tämän kaiken.
Koska kun terveyskeskuksessa, neuvolassa, päiväkodissa, koulussa, jne. ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, siellä on yleensä vähintään riittävästi johtajia. Tästä aseteltasta saamme kiittää SDP:tä jota ei kiinnosta sinun tai minun hyvinvointi, vaan ainoastaan saada pysyä vallassa ja mahdollistaa sinun ja minun rahoilla omien kannattajiensa virkauran edistäminen. Tästä syystä SDP vastustaa kaikkia tuottavuusohjelmia, tästä syystä SDP vastustaa puuttumista kuntatasolla rakenteisiin, koska siellä on aivan liian monta jäsenkirjalla aikoinaan täysin yhdentekevään hommaan kivalle palkalle päätynyttä toveria, joiden toimenkuvan turhuus paljastuisi tarkemmassa tutkinnassa. Tällaista yhteiskuntaa SDP haluaa sinulle rakentaa.
Reilu Suomi?
SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen väitti kokoomuksen harjoittavan uusliberalistista politiikkaa ja väitti puolueen ajamien uudistusten suosivan vain varakkaimpia (SS 17.1.).
Valikoiva muisti näyttää olevan muotia SDP:n riveissä, sillä vielä nousukaudella 2003-2007 Matti Vanhasen (kesk.) 1. hallituksen valtionvarainministeri Eero Heinäluoma (sd.) poisti perintöveron kaikista varakkaimmilta heti ensi töikseen.
Peräti 12 vuoden hallitusvastuun aikana ja nousukauden hallituksessa valtionvarainministerin salkusta huolimatta ei SDP kajonnut millään tavalla niihin epäkohtiin, joista Korhonen kirjoittaa.
Syyttäessään kokoomusta uusliberalismin edistämisestä Korhonen ei tarkoittane opintorahojen nostamista, opiskelijoiden tulorajojen nostamista, minimiäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan nostamista, lesken verovähennysoikeutta asunnostaan 168 000 euroon asti, eläkeläisten verotuksen saattamista samalle tasolle palkansaajien kanssa tai edes pienituloisimpia hyödyttävää kunnallisveron vähennysoikeuden nostamista.
Ne ovat kaikki kokoomuksen aloitteista syntyneitä uudistuksia.
Pienituloisille opiskelijoille SDP jäi mieleen erityisen lämpimästi vuoden 2006 äänestyksestä, jossa se yhdessä torppasi silloisten hallituskumppaneidensa keskustan ja RKP:n kanssa opintorahan korottamisen huolimatta tuolloin meneillään olevasta nousukaudesta.
Tästä asiasta on häntä haastateltukin ja ajattelinpa nyt käydä kuvamateriaalin kera läpi tätä kysymystä.
Enkä nyt lähde tekstissäni jeesustelemaan sellaisista haukotuttavista aiheista kuten ”politiikan pinnallistuminen”, koska politiikan pinnallistumisella on vastaanottajan kannalta lähes pelkästään positiivisia seurauksia. Jos epäkohta havaitaankin, niin eipä siinä auta adressit tai mielenosoitukset, asiasta on todennäköisesti jo päätetty tai päätetty olla päättämättä ja siihen on tyytyminen. Tällä viittaan myös siihen usein mainittuun tietoon, että 80 % lainsäädännöstämme tulee EU:lta. Luuletteko että sen 20 % osalta riittää mitään uutiseksi kelpaavaa edes kuukausittain, puhumattakaan että viikkolehti voisi niillä elättää itsensä? Puolueiden lehdet toki voivat, koska niistä kaikissa tuodaan esiin mitä oman puolueen edustajat ovat sanoneet todella viisaasti, mielipidepalstoilla pohditaan että on se kumma kun 90 % suomalaisista ei tajua ryhtyä puolueen jäseniksi ja tietysti myös siitä kuinka tyhmää porukkaa muilla puolueilla on kansanedustajina/ministereinä, meillä olisi parempia tyyppejä jokaiseen hommaan kaikki. Joskus puoluelehdissä kirjoitellaan myös siitä kuinka se toisen puolueen tyyppi sanoi jotain mikä oli melkein sama kuin meidän kannattama, ei niistä kaikki ihan idiootteja olekaan. Enkä nyt tarkoita Nykypäivän sisältöä, koska luen kyseistä lehteä ainoastaan vessassa ja jos lattialla lojuu viime viikon (saati uusin) Seiska, niin luen yleensä sitäkin mieluummin, vaikka useampaan kertaan. Jos Nykypäivällä olisi paremmat verkkosivut, niin voisin sitä lukeakin. Siksipä on tyytyminen verkkouutisiin.
Mutta, mutta. Guzeninan rinnoistahan tässä piti kirjoittaa. Laitetaan nyt alkuun video, jossa aiheesta haastatellaan:
Tässä hän on Itsenäisyyspäivänä 2008 ja ihan hyvin näkyy olevan linjassa edellisen kanssa.
Tässä oikeastaan parempi profiilikuva:
Verrataanpa hieman vuoteen 2007:
Hmm…vielä muutama, kun näiden selaaminen on aika rattoisaa puuhaa. Seuraava kuva on vuodelta 2007:
Ja laitetaan nyt vielä toinen rintaprofiilia korostava vuodelta 2008:
Tosin onhan ne silikonit olleet mahdolliset synnytyksen jälkeenkin, mutta enpä nyt saanut mistään vuosituhannen vaihteen aikaisia kuvia, poikahan hänelle ainakin Wikipedian artikkelin mukaan syntyi 1999.
Mistä kiinnostus Marian rintoihin sitten sai alkunsa?
En minä tiedä. Mutta 2009 oli häneltä tuota silikoni-juttua kysytty, niin ilmeisesti vahvoja epäilyjä on asiasta liikkunut.
Mutta jos löydätte materiaalia joissa ero on selkeämmin nähtävissä, niin aiheeseen voidaan toki palata.
Alusvaate-Karpela, Ilmeisesti-Luomu-Guzenina-Richardson, Verkkosukka-Jutta…mihin lie tämä kaikki sitten huipentuukaan?
Tässä sitä alkaa jo vähitellen toivoa eduskunnan naisverkostoon sellaisia mutkattomia hahmoja kuten Johanna Tukiainen, Jasmin Mäntylä, Susan Ruusunen ja Raakel Liekki, höystettynä BB-talon asukkailla. Siinä ainakin huomioarvonsa puolesta sellainen kokoonpano jonka kansa kokee omakseen. Vai väitättekö ettei BB-Ason elämän yhdentekevimmätkin käänteet kiinnostaisi ainakin sivumääränä mitattuna enemmän kuin suurimman osan kansanedustajista tekemät päätökset, heidän yksityiselämästään nyt puhumattakaan?
Niinpä.
Siksi kehottaisin kaikki BB-talon asukkaita ja muitakin Seitsemän Päivää-lehden vakiokasvoja asettumaan ehdolle 2011 eduskuntavaaleissa.
Uusia ryhmittymiä on tullut tietooni tässä ajan mittaan. Mielenkiinnolla odottelen tuleeko ryhmiä lisää vielä vai onko tässä tulevien vaalien pienpuolueet sitten viimeinkin. Klikkaamalla puolueen nimeä voit lukea tähän mennessä valmistuneita esittelyjä, joiltain ryhmien jäseniltä on jopa tullut kiitosta.
Tässä lista ajantasaisena:
15. Itä-Suomen Sitoutumattomat (ISS?)
16. Tie Sosialismiin (TS?)
17. Sosialistinen Rauhanpuolue (SRP?)
Mielenkiintoinen yksityiskohta on tietysti sekin, että puoluehankkeet kuten Tie Sosialismiin ja Sosialistinen Rauhanpuolue tuovat kaksi sosialistista puoluetta lisää. Tämä tarkoittaa että 5/17 pienpuolueesta on sosialisteja tai kommunisteja. Kun tähän huomioidaan kyseisten ryhmien (SKP, KTP, STP) nykyisin saama kannatus, liikumme n. yhden prosentin tuntumassa. On todella mielenkiintoista nähdä kuinka uudet puoluehankkeet lähtevät etenemään ja miten sosialistisilla porukoilla kannatus kehittyy, kun pottia tulee vielä jakamaan kaksi sosialistista puoluetta lisää. Sosialistisen Rauhanpuolueen johtajana toimii runsaasti julkisuutta Suomen Islamilaisessa Puolueessa saanut Risto (Abdullah) Tammi, kun taas Tie Sosialismiin on perustettu ilmeisesti enemmänkin Uuden Suomen kautta verkostoituneella porukalla, taustalta löytyy ainakin mm. Markus Räsänen, Angelika Alander, Tapani Joensuu ja Hannu Rainesto.
Outoa tässä kaikessa on lähinnä se, että kommunistiset ryhmät eivät jostain syystä yhdistä voimiaan, vaan pikemminkin pyrkivät korostamaan eroavaisuuksiaan. Siis huolimatta siitä, että kukaan ulkopuolinen ei käsitteellisellä tasolla näe näiden ryhmien välillä mitään eroja, eikä ole kovinkaan kiinnostunut mikä ryhmä on marxisistis-leniniläisin ja mikä taas ei ole (vaikka muuta väittääkin). Mitä olen torilla näitä ryhmittymiä seuraillut, niin kommunisteilla ja muilla marxisteilla on todella vakavia ongelmia ideologiansa markkinoinnissa.
Kenties uudet puolueet, jos puoluerekisteriin yltävät, tuovat muutoksen tähän seikkaan ja vaaleista 2011 tulee juuri uusien puolueiden myötä tiukimmat ja äänestysmäärältään aktiivisimmat vuosikymmeniin. Olisi nimittäin hienoa jos äänestysaktiivisuus saataisiin nousuun ja uudet tulokkaat puoluekartalle voivat hyvinkin alkaa herätellä ihmisiä uurnille sekä pistää meidät eduskuntapuolueiden aktiivit herättelemään omia kannattajiamme aiempaa enemmän. Toivottavasti näin tapahtuisi.
PS. Jos sinulla on tiedossasi ryhmä jota ei ole vielä listattu, niin ilmoitathan minulle ja lisään nimen listalle. Jos olet oikein ystävällinen niin laitat mukaan myös kotisivulinkin tai tietoa mistä ryhmän ideologiaa voisi enemmän selvittää. Sähköpostiosoitteeni on mainittu tiedoissani, että jos et ole kirjautunut tai halua kirjautua Uuteen Suomeen, niin asiointi hoituu myös sitä kautta.
Uuden Suomen julkaisema uutinen valotti hienosti tätä asiaa:
SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen perää hallitusta vastuuseen valelääkäreistä.
Urpilainen sanoi SDP:n puoluehallituksen kokouksessa, että kun Yhdysvalloissa terroristi läpäisi turvaseulan, presidentti Barack Obama otti nopeasti vastuun tiedusteluyhteisön virheistä. Samanlaista vastuunkantoa ei Urpilaisen mielestä Suomessa ole nähty.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen penäsi jo tiistaina Uuden Suomen haastattelussa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälää (kesk.) sekä peruspalveluministeri Paula Risikkoa (kok.) vastuuseen valelääkäriasiasta.
-Monissa maissa olisi jo vaadittu sosiaali- ja terveysministeriön ministerien päitä vadille, Räsänen sanoi Uudelle Suomelle.
Urpilainen vaati hallitukselta myös toimia kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi ja eduskunnalle selvitystä niistä.
********************************
Hiljaiseksi vetää.
Valelääkäri, jollaista ei ole aiemmin tapahtunut on yllättäen ministerin vika. Ilmeisesti jos ministerinä olisi ollut vaikkapa Päivi Räsänen, niin tätäkään ei olisi tapahtunut?
Ja Urpilainen, voi helevetin Urpilainen. Jos kuuluisin SDP:hen niin en kyllä kertoisi kenellekään, niin paljon hävettäisi. Miettikää nyt tätäkin väläystä:
”Urpilainen sanoi SDP:n puoluehallituksen kokouksessa, että kun Yhdysvalloissa terroristi läpäisi turvaseulan, presidentti Barack Obama otti nopeasti vastuun tiedusteluyhteisön virheistä. Samanlaista vastuunkantoa ei Urpilaisen mielestä Suomessa ole nähty.”
Eipä ole nähty ei.
Vuosi sitten kun Kauhajoen tapahtumien jälkipyykissä selvisi että Youtubeen olivat muutkin sekoamisen partaalla olevat laittaneet uhovideoitaan, poliisi päätti tutkia kaikkien videoiden taustat ja tekijät perusteellisesti. Mielenkiintoista, joskin vähemmän yllättävää oli, että kaikki videoita tehneet olivat nuoria, 20-30-vuotiaita nuoria miehiä ja osa oli niin sekaisin että heidät toimitettiin kiireellisinä tapauksina hoitoon. Mäntyniemen arvojohtaja katsoi kuitenkin uuden vuoden puheessaan naisiin kohdistuvan väkivallan olevan Suomen keskeisin ongelma, eikä sen, että tuolla jossain on kuitenkin niin kelkasta pudonneita nuoria miehiä että heidän nuoruuden harrasteensa on toisten ihmisten tappamisesta haaveilu ja uhovideoiden kuvaaminen youtubeen. Arvojohtajalta olisi toki odottanut jotain mielipidettä nuorten miesten syrjäytymiseen, mutta turhaanpa sitä odotti.
Jutta ei tosin tainnut tarkoittaa ihan tällaista vastuunkantoa?
Levytyssopimus, kolme kirjaa, vapaapainijaura, henkivartijan töitä, ura tv-gladiaattorina, Alibin kolumnisti, nyrkkeilyn SM, jnejne.
Halmeesta oli moneksi. Hän ei sanojaan säästellyt ja pisti kursailematta itsensä peliin. Onneksi hänen kaltaisellaan uhrautuvaisuudella ja poliittisella rehellisyydellä varustettuja ihmisiä onneksi löytyy, mutta harva yltää lähellekään samaan mihin Tony Halme valitettavan lyhyeksi jääneen elämänsä aikana.
Eduskuntaurasta jäi etenkin mieleen kysymys, että kuinka moni riviedustaja, puhumattakaan että ensimmäisen kauden (joskin sittemmin ainoan, mutta useimmilla vaan hiipuu kannatus ja putoaminen tapahtuu siitä syystä) kansanedustaja ylipäätään mistään puolueesta päätyy etusivulle käytännössä joka puheenvuorostaan? Ei yksikään, korjatkaa jos olen väärässä.
Toki Halmeen poliittisista mielipiteistä, hänen edustamastaan ideologiasta ja tyylistä ilmaista mielipiteensä voi olla myös hienovaraisemman lähestymisen kannalla, niin siitä huolimatta ei päästä mihinkään siitä että Halme toi poliittiseen keskusteluun särmikkyyttä joka siitä oli syvien kansanrivien mielestä pitkään puuttunut. Timo Soini omalla panoksellaan pitää huolen vennamolaisten iskulauseiden pysymisestä kansan mielissä, mutta Halme…hänen tyylinsä jää originellina meidän kaikkien mieliimme ja hänestä tuli se kiintopiste johon kaikkia seuraavia tullaan vertaamaan. Monia muitakin mieleenpainuvalla tavalla asiansa ilmoittavia toki löytyy, mutta aidolla tavalla vastaavaan shokkiarvoon ei ole yltänyt kukaan ja hieman epäilen josko tulee yltämäänkään.
Halme oli harvoja suomalaisia legendoja, jonka päihteidenkäyttö tuhosi hänen valtavan ja omintakeisen lahjakkuutensa hedelmät, kuten niin monelle lahjakkuudelle on häntä ennenkin käynyt ja tulee, ikävä kyllä, myös jatkossa käymään. Olisi mielenkiintoista jos joku psykologi tai mikseipä vaikka psykiatri, NLP-tutkija tai vastaava alkaisi selvittää mistä tuo taipumus johtuu, jotta tulevat lahjakkuudet olisivat vaikuttamassa maailmaan osaltaan huomattavasti nykyistä pidempään.
Suomi on menettänyt Suuren Miehen, jonka muisto on kuitenkin vaalimisen arvoinen, huolimatta hänen viimeisten vuosiensa epätoivon sekä jatkuvan päihteidenkäytön, erilaisten sairauksien ja yksinäisyyden luomista varjoista jotka heijastuivat ikävästi hänen käytökseensä.
Lepää Rauhassa Tony.
Internet on miljardien ihmisten välinen kaunis ja luonnollinen asia.
Hakukoneiden seuranta antaa varsin mielenkiintoista tietoa paitsi kaupalliseen hyödyntämiseen, myös siitä millaiset ihmiset hakuja suorittavat sekä millainen kansakunnan kuvajainen noista ihmisistä oletettavasti muodostuu. Fonectan 02-hakupalvelun ykkösiksi nousivat Anna Abreu ja Satu Tuomisto joita oli haettu ylivoimaisesti eniten. Toimialahaussa ykköseksi nousivat ruokakaupat mikä on tietysti mielenkiintoinen tieto, sillä oletettavasti tällä haulla tarkoitettiin muita kuin marketteja. Siis oletettavasti, eihän Prismaa, Citymarkettia ja Euromarkettia ole kovinkaan vaikea bongata vieraassakaan kaupungissa. Ravintolapuolella kiinalaiset jyräsivät italialaiset, mikä sekin kertoo lähinnä siitä että pizzaa on tullut kiintiöt täyteen ja paahdettu ankka tekee lujaa tuloaan myös suomalaisiin ruokapöytiin.
Varsinaisesti mielenkiintoisin kuluttajakäyttäytymisen malli seuraa kuitenkin tässä:
Viime elokuussa Fonecta julkisti tekstiviestipalvelun nimellä ”Kysy mitä vaan”, antaen välineet tarkkailla mistä kysymyksistä Suomessa ollaan valmiita maksullisesti hakemaan vastausta Fonectalta. Tulosten tulkintaan oman höysteensä toi se, että tämän palvelun suosituimmiksi nousivat seuraavat kysymykset:
”Mikä on elämän tarkoitus?”
”Kumpi oli ensin, muna vai kana?”
Tietenkin palvelun tarpeellisuudesta nuo tulokset kertovat jotain, mutta sinänsä mielenkiintoisia kysymyksiä mobiilipalvelulle, jonka esimerkkikysymyksenä toimii ”KYSY montako lääniä Suomessa on”.
Tuloksiin saattoi vaikuttaa jonkin verran se, että jos kysymykseen ei löydy vastausta, niin seuraavan kysymyksen saa ilmaiseksi
Aamulehti yllättää usein ja useimmiten positiivisesti. Lehden linjaan mahtuu toki sinänsä monenlaista, mutta sen yhteiskunnallisesti kriittisenä julkaisuna ja avoimen keskustelun käynnistäjänä on n. valovuoden edellä Helsingin Sanomia. Viimeisimmässä on Matti Posion kirjoittama ”Näin”-palstan kirjoitus ja tätä palstaa suosittelen todella seuraamaan.
Matti Vanhasen mukana suomalaisen politiikan huipulta poistuu viimeinen keski-ikäinen mies. Koska meillä Suomessa ei ole isommin mustia tai latinoita, meidän on särjettävä lasikattoa naisilla ja ehkä joskus lähivuosina homoseksuaaleilla. Maailmanpolitiikassa voimme sitten hankkia tyydytystä siitä, että musta mies tai latino valitaan Yhdysvaltain ykköstehtäviin.
Maailma, jota ennen kutsuttiin miesten tai pukumiesten maailmaksi, on muuttumassa ilmeisen peruuttamattomasti, sillä viime vuosina kaikkiin mahdollisiin avautuviin johtotehtäviin on pyritty valitsemaan nainen.
Paula Lehtomäki on ykkössuosikki - ei mahdollisen pätevyytensä tai näkemystensä kantavuuden perusteella, vaan sen, mitä hänellä sattuu tai ei satu olemaan jalkojen välissä. Täsmälleen samasta syystä Anu Vehviläistä kuvataan napakaksi, ja Mari Kiviniemeä pidetään vakavasti otettavana pääministeriehdokkaana.
Halu nostaa nuoria naisia on ymmärrettävä: vuosikymmenien vinoutumaa korjatessa on samalla mahdollista tartuttaa kansaan rajojen rikkomisen hurma. Niin nytkin pääministerikysymyksessä.
Lasikattoja särkevä nimityspolitiikka on aika erikoista politiikkaa. Kaikkien valintojen kriteeriksi nostetaan siinä sukupuoli, ihonväri tai muu henkilökohtainen biologinen ominaisuus, vaikka juuri tällaisiin asioihin perustuvaa vallankäyttöä vähemmistöjen oikeuksien puolustajat ovat halunneet purkaa. Vallan vaihdosta oikeutetaan siis täsmälleen samoin, vain käänteisin argumentein kuin aikoinaan keski-ikäisten miesten ylivaltaa.
Kun Barack Obama valittiin presidentiksi, presidentiksi valittiin lahjakas, kyvykäs, kaunopuheinen ja asiantunteva ammattipoliitikko, jonka potentiaali jätti edeltäjän oitis varjoonsa. Mutta mitä lehdet kirjoittivat: ”Musta mies valittiin presidentiksi.” Ja mustan miehen vaalikoneisto otti vallankumouksen huumasta kaiken irti.
Suomalainen versio tästä ajatusmallista on, että entismaailmassa vakaina ja luotettavina johtajina pidetyt, kokemusta ja näkemystä keränneet keski-ikäiset miehet on nyt syrjäytettävä kaikkialla. He eivät kerta kaikkiaan voi olla arvoisiamme johtajia, jos he ovat asiallisesti pukeutuvia ja fiksusti puhuvia keski-ikäisiä miehiä. Presidentti on arvojohtajana viimeinen varmistaja sille, ettei naisehdokkaan ohi valita miestä.
Jutta Urpilainen nousi sdp:n johtoon nuorena naisena. Keskusta valinnee johtajakseen nuoren naisen, mikä saattaa olla hyvä valinta - ei nuoruuden eikä naiseuden vuoksi, vaan koska monet puolueen kokeneista miehistä ovat yya-aikojen ja monituisten ketkuilujen tahraamia.
Vallitsevassa ilmastossa leimakirveet kaivetaan välittömästi esiin.
Seuraavaksi saattaa vaikeutua kokoomuksen vitaalien poikien Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin asema, sillä kohta johtajaksi ei haluta enää nuorehkojakaan miehiä. Hehän voivat vanhentua, jolloin heistä tulee keski-ikäisiä miehiä ja sitten onkin koko imago ihan kuralla.
Matti Posio**************************************************************
Tuosta on kyllä vaikea olla eri mieltä miltään osin. Kesällähän Matti Vanhanen sanoi että Keskustan ehdokkaaksi presidentinvaaleihin pitäisi saada naisehdokas ja Suomelle naispresidentti. Toki lausunnon voi tulkita siten, että Vanhasen mielestä Suomen pitäisi saada Presidenttinsä keskustan riveistä (kuten myös seuraavan pääministerinsä, europarlamentaarikkonsa, eduskuntansa, kunnanvaltuutettunsa, jne). Moni jäi allekirjoittaneen lailla ihmettelemään kuinka ehdokkaan ykkösominaisuus onkin nykyään sukupuoli ja sen voi sanoa ihan avoimesti. Tällainen asetelma on oikeastaan omiaan kaventamaan todellista tasa-arvoa, koska ehdokkaan valitseminen sukupuolen perusteella johtaa tilanteeseen jossa heidän toimintaansa tarkkaillaan myös ainoastaan tästä lähtökohdasta käsin. Sukupuoleen on alettu päättäjissä liittää ominaisuuksia jotka voimistavat stereotyyppejä entisestään, kuten esimerkiksi että nainen on johtajana miestä ”humaanimpi” ja muita puhtaasti mielikuvallisia vastakkainasetteluja. Varmasti osa naisjohtajista on ”humaanimpia” kuin osa miesjohtajista, mutta samalla tavoin osa miesjohtajista on toisia miesjohtajia ”humaanimpia”, eikä asiaan tulla koskaan saamaan sen kummempaa kuin feministien akateemisesti vääristelemä totuus, koska kun sijoittaa arvosteltavaksi sukupuoleksi naisen ja säilyttää feministisen teorian muuten ennallaan, niin ollaan Esko Kiesin linjoilla. Ja kuten todistettua on, niin sellaista mieltä oleva mies saa ihan vastaavista mielipiteistä akateemisen nollatutkimuksen…siis anteeksi, naistutkimuksen kanssa täsmälleen yhtä päteviä perusteita käyttäen kenkää työpaikastaan.
Samoin Obaman osalta ihonvärin palvonta on aika epäilyttävää. Samanlaista kuin maahanmuuttajilta odotetaan, että toisivat ”väriä” katukuvaan, eduskuntaan, jne. Tulee jotenkin mieleen, että nämä suvaitsevaiset elävät jonkinlaisessa itsekieltämisen tilassa ja ovat todellisuudessa itse niitä jotka arvottavat ihmisiä alepiarvoisiksi heidän etnisyytensä perusteella ja piilorasismia on ainoastaan heidän omissa puheissa sekä vaatimuksissaan. Vai mistä se ”värin” tuominen voisi muuten edes johtua ja mihin muuten tarvittaisiin ns. positiivista syrjintää, jos ajatellaan että ihonväri on hiusten tai silmien väriin rinnasteinen sivuseikka? Ja jos naiset pystyvät samaan kuin miehetkin, niin miksi heille täytyy varata kiintiöt? Jos romanit ovat ihan samanlaisia kuin muutkin suomalaiset, niin miksi romaninkielisiä lastenkirjoja ja pelejä vaaditaan päiväkoteihin, miksi vaaditaan kantaväestöltä parempaa romanikulttuurin tuntemusta (jota jostain syystä ei ilmeisesti synny luontevasti kanssakäymisen yhteydessä) ja miksi on perustettava oikein erillisiä romanifoorumeja sekä turvattava romanikulttuurin säilyminen erillislailla (jo vuonna 1995), kun esimerkiksi karjalaisten tai savolaistenkaan osalta ihan näin laajoihin toimenpiteisiin ei ole ollut tarvetta mennä? Miksi saamelaisia ei ainakaan lehtijuttujen pohjalta missään syrjitä, mutta romaneja kyllä? Jos maahanmuuttajat ovat ihan yhtä suomalaisia kuin muutkin suomalaiset, niin miksi heidän kertoessaan suomesta, maahanmuuttajista tai mistä tahansa muusta, alleviivataan että lausuntoa antaa maahanmuuttaja?
Kysymyksiä olisi toki lisääkin liittyen niin islamiin, suomenruotsalaisten asemaan, ruotsin kielen asemaan, rasistisiin rikoksiin (joissa muuten muuten uhri ei voi olla valkoihoinen ja tekijä tummaihoinen), syrjintään (vähemmistö ei voi jostain syystä missään olosuhteissa syrjijänä, ainoastaan kohteena), jnejnejne.
Toivotaan että tästä vuodesta tulee parempi kuin edellisestä.
Tai jos viime vuosi oli paras pitkään aikaan ja se riittää, niin toivotaan että ainakin samaan ylletään tänäkin vuonna.
Itsellä viime vuosi oli aika basic-meininkiä. Ei isoja muutoksia toisaalta huonompaan, mutta ei mitään suoranaisia jackpottejakaan. Ihan ok, mutta kyllä minä tältä vuodelta odotan huomattavasti enemmän ja sellaisilla saroilla joille itse mahdan jotain. Itseäänhän voi kehittää hyvin monenlaisiin asioihin ja ajattelin tänä vuonna paneutua aiempaa enemmän materialismiin, sillä henkistä puolta on tullut jo kehiteltyä ja toisekseen ihan vaan vastavetona sille, että ainoastaan ”henkisiä” arvoja ja kehitystä pidetään minkään veroisena materiaa väheksyen, vaikka ne ovat toisiaan täydentäviä inhimillisen elämän elementtejä, eivätkä poissulkevia kuten jostain syystä hyvin helposti annetaan joka puolelta ymmärtää. Ainoastaan jompaan kumpaan keskittyminen tarkoittaa vajaata ihmisyyden kokemista.
Enpä voi näin markkinointipuolen ihmisenä kuin onnitella kuinka onnistuneesti Uusi Suomi blogipalvelunsa lanseerasi ja sai vakituisia käyttäjiä jo alkumetreiltään lähtien. Palvelu on mielestäni erinomainen, eikä vastaavaa ole missään muualla verkossa saatavilla, koska mikään muu blogipalvelu ei ole näin selkeästi profiloitunut nimenomaan poliittisen keskustelun ja mielipiteen ilmaisun foorumiksi. Tämä palaute siis henkilökohtaisena kokemuksenani, joskin myönnettäköön että osa bloggaajista on mystisesti nimettömiä ja kotipaikkana ”ulkomaat”, joskin heidän juttunsa ovat usein sitäkin provosoivampia. Oletan että Uuden Suomen moderaattorit ovat näistä tietoisia ja jokin syy valittuun linjaan ja yleisistä säännöistä poikkeaviin käytäntöihin löytyy.
Noin muuten taas oma taipaleeni Uudessa Suomessa on ollut avartavaa aikaa. Eri tavoin ajattelevia, samalla tavoin ajattelevia, eri tavalla radikaalisti ajattelevia samoin kuin samalla linjalla joskin itseä radikaalimmin ajattelevia on blogipalvelussa varsin kiitettävästi ja vaikka vakiobloggaajien joukko kohtalaisen suppea (siis siihen pariin-kolmeen miljoonaan potentiaaliseen bloggaajaan verrattuna) onkin, niin täällä on todella hienosti esillä koko kansakuntamme kerrokset. En olisi koskaan voinut edes kuvitella millainen mielipiteiden ja maailmankatsomusten moninaisuus Suomessa todella piilee ja en uskalla edes arvioida mitä kaikkea jääkin edelleen pimentoon.
Tämä on erinomaista kaikkinensa ja ei lopulta ole lainkaan yllättävää, että virtuaalitodellisuus ilmentää yhteiskuntaamme huomattavasti monipuolisemmin kuin vaikkapa Eduskuntalaitoksemme, vaikka päinvastaista hurskastelua saa kansanedustajilta asiasta kysyttäessä kuulla halutessaan useammankin minuutin verran, vrt. lausunnot kuinka kansanedustajat ovat kansan ”keskivertoa” saati se puhkikulunut hokema että Eduskunta olisi ”kansa pienoiskoossa”. Toisaalta, ennen internetin läpimurtoa pystyi kanssaihmisten ajatuksia seurailemaan mielipidepalstoilta, joskin siellä editorit suojasivat meitä erilaisilta äärimmäisyyksiltä. Netissä tällaisia pidäkkeitä ei ole ja kaikki kerran kirjoitettu on aina löydettävissä.
Sitten vielä ennen menoa tauon ajan toivotuksiin, hieman sitä poliittistakin asiaa:
1) Viime päivien ”lumedemokratia”-keskustalua seuraillessa olen joutunut muistuttamaan myös itseäni siitä, että todellisuudessa Eduskunta on n. 30-40 % heitolla toteuma äänestäjien valinnoista ja tuo heitto syntyy paitsi niistä jotka eivät äänestäneet, myös niistä jotka äänestivät eduskunnan ulkopuolelle jääneitä puolueita tai valitsijayhdistysten ehdokkaita. Joten lumedemokratian käsitettä mielellään viljeleville voisin todeta että Eduskuntamme on edelleenkin kansan ylivoimaisen enemmistön kannattama, koska esim. 10 % enemmistö on äänioikeutettujen määrästä laskettuna kuitenkin satoja tuhansia ihmisiä.
2) Se toinen asia on tietenkin Matti Vanhasen ilmoitus jättäytyä pois 2010 Keskustan puheenjohtajan paikalta ja se aiheuttaakin tietynlaista kuhinaa halki puolueiden, kääntäen katseemme siihen mitä tapahtui kun viimeksi on vastaavaa yritetty. Tämä Vanhansen ilmoitus on Keskustalta mitä ilmeisintä vaalitaktikointia, joskin samoilla urilla millä SDP ajoi ensimmäiseen miinaansa viime kunnallisvaaleissa. Eduskuntavaaleissa riskejä ei perinteisesti ole otettu, joten Keskustan sisäpiirillä lienee varma konsepti vaalivoiton uusimiseen tai että pudotessa saisi kiinni kuitenkin rahaministerin salkusta. Nimittäin jos valittu uusi puheenjohtaja ei runsaasta mediahuomiostaan huolimatta kykene uusiin, vakuuttaviin avauksiin ja jos puolueen teemoja plagioidaan toiselta puolueelta (vrt. Kokoomuksen ”Toivo” ja hieman aikaa siitä julkaistu SDP:n ”Unelmat”), niin käy kuten SDP:lle kävi heti ensimmäisissä vaaleissa Urpilaisen astuttua puikkoihin. Tosin silloin oli vielä mahdollista todeta ettei uudella puheenjohtajalla ollut mahdollisuutta tasapuolisesti kilpailla kokeneempien kanssa ja kaikkea vastaavaa, pohjimmiltaan erittäin haparoivaa selittelyä. Urpilainen saanee vielä 2010 Joensuun puoluekokouksessa kuitenkin luottamuksen hillua keulakuvana tykittelemässä lausuntojaan eurovaalien fiaskosta huolimatta (sinnehän ei mennyt yhtäkään Urpilainen-Heinäluoma-Halonen-akselin edustajaa, vaan Lipposlainen oikeistodemari Liisa Jaakonsaari ja sitoutumaton ortodoksipappi Mitro Repo). Spekulaatiot ovat Keskustan ympärillä täydessä vauhdissa ja sen mitä Keskustan kulttuuria tunnen erona demareihin, sikäli kun nyt kumpaakaan voin sanoa tuntevani, niin Keskustan valinta todennäköisesti osuu jollekin jo esitellyistä ennakkosuosikeista. Tätä en tosin kuitenkaan ns. hakkaa kiveen, kuten RKP:n eurovaalitappion suhteen menin tekemään.
Näin sitä virtuaalinöyryytyksistä viisastuu.
No, se poliittisesta pölinästä tältä erää.
Haluan kuitenkin ilmaista kiitokseni kanssabloggaajlleni sekä kirjoituksiani lukeneille ja niitä kommentoineille. Vaikkemme olisikaan samaa mieltä, niin kuitenkin pystymme asioista keskustelemaan ja tarvittaessa väittelemään hyvinkin räiskyvästi, ilman että kukaan nostelee syytteitä, bannaa kommentointimahdollisuuden tai lähettää henkilökohtaisia solvauksia/uhkauksia sen puoleen yksityisesti kuin julkisestikaan. Kaikki jotka ovat ”vääristä” mielipiteistä ts. heidän omiensa perusteluiden puutteita paljastavista kommenteista huolimatta onnistuneet vastustamaan kiusausta, voivat nostaa maljan höyryävää glögiä itselleen (alkolla tai ilman, valinnan mukaan). Lähes sovittamattomienkin näkemyserojen vallitessa on täällä debatti ollut kyllä raakaa, mutta mitä suurimmilta osin kuitenkin reilua. Sellaiseen herrasmiessääntöön on helppo sitoutua jatkossakin.
Tapaninpäivänä menen katsomaan isäni kanssa ottelun Kalpa-Saipa ja samana päivänä suuntaa veljeni tyttöystävänsä kanssa takaisin Hollantiin, joten tuskinpa tulee koneella sinäkään päivänä juuri istuttua. Muistutan tässä yhteydessä Tapaninpäivänä klo 21.00 Uutisvuodon tuplalähetyksestä joka kestää peräti tunnin ja luulisin että kanssabloggaajiakin kyseinen ohjelma kiinnostaa.
Kööpenhamina. Maailman johtavat ilmastotutkijat ovat pettyneitä Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputulokseen. Tutkijoiden mielestä kokouksessa olisi ehdottomasti pitänyt sopia sitovista päästörajoista, jotta maapallon lämpeneminen voitaisiin pitää alle kahdessa asteessa, kuten maailman johtajat ovat lupailleet.
”Tämä sopimus ei varmuudella riitä sen tavoitteen täyttymiseen. Siihen tarvittaisiin laillisesti sitovia rankkoja päästörajoituksia jo muutaman vuoden sisällä”, sanoi professori Andrew Watson brittiläisestä Itä-Anglian yliopistosta.
Myös hänen ranskalaiskollegansa Herve Le Treut odotti kokoukselta enemmän.
”Saimme nähdä, miten kansallisvaltioiden ja planeetan tarpeet ovat eriytyneet toisistaan”, hän luonnehti.
Positiiviseksi puoleksi nähtiin kuitenkin se, että poliitikoilla näyttää olevan edes jotain halua tarttua toimeen. Watsonin mukaan se saattaa estää lämpötilan nousemisen yli 3–4 asteella
*******************************************
No voi voi. Sähköpostivuodosta ja tulosten peukaloinnista kärähtäneen Itä-Anglian yliopiston ”tutkijan” pillittäminen toki kannattaa ottaa tosissaan. Puhumattakaan toisen ilmastouskovaisen Herve Le Treutin ”huolestuneisuutta” lähinnä että palkkahan siinä pienenee jos joutuisi näin suuren mission jälkeen tekemään pelkkää perustutkimusta. Kuplan lopullisesti puhjetessa nämä ”tieteilijät” tullaan kaiken järjen mukaan erottamaan tiedeyhteisöstä, paitsi tutkimustulostensa vääristelystä poliittisia tarkoitusperiä varten, niin myös siksi että tulosten virheellisellä tulkinnalla pyrittiin oman taloudellisen hyödyn tavoitteluun.
Helsingin Sanomilla on ainakin lähdekritiikki kohdillaan.
Tuo Itä-Anglian fariseuksen siteeraaminen on sama kuin Hesari julkaisisi vaikkapa jonkun uuden Wincapitaa vastaavan systeemin pyörittäjän kommentin taloussivuillaan ”asiantuntijalausuntona”, että ne jotka eivät sijoita pyramidihuijaukseen ovat asettamassa koko maailman talouden vaakalaudalle.
Helsingin Sanomat julkaisi jutun Risto ”Abdullah” Tammen viimeisimmistä käänteistä:
Tammi jättää islamilaisen puolueen terrorismikiistan vuoksi
19.12.2009 13:29
STT
Suomen islamilaisen puolueen julkisuuteen tuonut Abdullah Tammi ilmoitti lauantaina eronneensa puolueen puheenjohtajan paikalta. Tammen ja puolueen hallituksen muiden jäsenten välille oli tullut kiistaa, kun Tammi otti kantaa terrorismia vastaan.
Tammi piti joulukuun alkupuolella tiedotustilaisuuden, jossa hän korosti islamin väkivallattomuutta ja tuomitsi terrorismin voimakkain sanankääntein. Erityisesti hän keskittyi puhumaan Tšetšenian tilanteesta. Tiedotustilaisuuden lisäksi Tammi esitteli mielipiteitään nettivideoissa YouTubessa.
Puolueen hallituksen jäsen Sauli Ingman vahvistaa, että Tammen eroon johtanut kiista liittyi tiedotustilaisuuteen.
”Tilaisuuden sävy oli liian yksipuolinen. Tammi tuomitsi Tšetšenian terrorismin, mutta ei Venäjän valtion terrorismia Tshetsheniassa. Hän ei myöskään tuonut esiin terrorismin syitä. Tällainen yksipuolinen terrorismin tuomitseminen herätti hallituksessa kritiikkiä”, Ingman sanoo.
”Puolue ei sinänsä kannata terrorismia, mutta sitä pitäisi käsitellä tasapuolisesti ja tuomita paitsi yksityinen, myös valtion terrorismi.”
Tammi ilmoitti lauantaina myös aikovansa perustaa uuden puolueen, Sosialistisen Rauhan Puolueen, joka ei korosta uskonnollisia kysymyksiä.
*************************************************
Ettäpä näin. Odottelen mielenkiinnolla Tammen puolueprojektin hedelmää, sillä Kommunistinen Työväenpuolue - Rauhan ja sosialismin puolesta rp on jo olemassa. Minun on toisaalta vaikea ymmärtää kuinka joku Sosialistinen Rauhan Puolue sitten ohjelmaltaan eroaisi nykyisistä ryhmistä. Eipä silti, en usko että se eroaakaan, vaan kyse on tyypillisestä liikehdinnästä. Nimittäin jostain syystä sosialisteilla (os. kommunistit) on aina ollut taipumus ”vähemmistön enemmistön”, ”sisäisen opposition” ja muiden vastaavien kautta sirpaloitua eri puolueiksi joiden periaateohjelmien erona on ainoastaan se, että jokainen väittää olevansa kaikkia muita enemmän ”aidosti sosialistinen” tai ”marxilais-leniniläinen” tai jotain vastaavaa kuin kaikki muut saman linjan puolueet. Tämä saa nopeasti arvelemaan, ovatko sosialistit oman egonsa liikkeensä edun edelle asettavia megalomaanikkoja tai muulla tavoin yhteistyökyvyttömiä ihmisiä.
En sano että olisivat, joskin hieman sellainen kuva tästä toiminnasta vuosikymmenten ajalta vähitellen piirtyy, ihan pienpuolueiden esittelyjä tehdessä. Voin toki olla väärässäkin, mutta olisi hyvä tietää mihin tuo väärinymmärrys perustuu.
Markku Virtanen Mikkelistä on huolissaan Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden opetuksesta ja erityisesti yrittäjyys-oppiaineen kohtalosta. Huoli on turha, kauppatieteet voivat hyvin eikä yrittäjyydelle ole tapahtunut mitään pahaa.
Ensi vuoden alusta aloittavassa kauppatieteiden laitoksessa vanhat oppiaineet - Kuopiossa johtaminen, markkinointi, taloushallinto ja rahoitus sekä yrittäjyys - on organisoitu neljään, entistä kokonaisvaltaisempaa liiketoimintaosaamista tarjoavaan teema-alueeseen.
Tämän myötä sisäänotto kaikkiin entisiin pääaineisiin on lopetettu. Kyseessä on alan koulutuksen kansainvälinen trendi, josta Virtasen pitäisi aikaansa seuraavana henkilönä olla tietoinen.
Virtasen tekstiä voisi tulkita niin, että hän katsoo Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksen suhtautuvan yrittäjyyteen kielteisesti.
Yrittäjyys ja innovaatiot käytännön toimintana on kuitenkin eräs keskeinen teema, johon uuden ja vanhankin laitoksen opettajat panostavat.
Missään muualla Suomessa ei kauppatieteitä ole niin selkeästi fokusoitu pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan kuin Itä-Suomen yliopistossa.
Tämä koskee sekä opetus- että tutkimustoimintaa ja näin on menetelty sekä omasta halustamme että opetusministeriön toivomuksesta.
Yrittäjyys - siis tällä nimikkeellä - ei Virtasenkaan mukaan ehkä ansaitse kauppatieteellisen pääaineen statusta.
Yrittäjyyden ollessa aiemmin Kuopion yliopistossa yksi neljästä pääaineesta, sen opintosisältö koostui pääosin muiden pääaineiden sisällöistä.
Tämän vuoksi sillä oli melko vähän uutta tarjottavaa opiskelijoille.
Toinen ongelma oli jo Virtasenkin toimiessa laitoksellamme, että yrittäjyyden oppiaineeseen oli kauppatieteissä hyvin vaikea saada opiskelijoita. Tämä näkyy myös yrittäjyyden oppiaineen heikoissa valmistumistilastoissa.
Yrittäjyys akateemisena oppiaineena ja talouselämän yrittäjyys pitääkin erottaa toisistaan.
Yrittäjyys oppiaineena harvoin tekee tulevasta ekonomista yrittäjää. Toisaalta on myös harvoja aloja, joille voimme ajatella vastavalmistuneen ekonomin sijoittuvan yrittäjäksi.
Tällaisia ovat esimerkiksi tilitoimisto-, konsultointi- ja markkinatutkimusyritykset. Usein yrittäjyys vaatii perustakseen vielä sellaistakin osaamista, mitä kauppatieteet eivät voi tarjota.
Tyypillistä on, että kauppatieteellisen koulutuksen saaneet menevät toisen palvelukseen tukemaan ja kehittämään olemassa olevaa liiketoimintaa. Mahdollisesti heistä tätä kautta kouliintuu myös yrittäjiä.
Professorin Markku Virtasen kirjoituksesta ei Itä-Suomen yliopiston vaikutusalueella toimivien yrittäjien ja yrittäjyydestä kiinnostuneiden opiskelijoiden tarvitse huolestua.
Eipä tähän lisättävää. Olen pitänyt aina mielenkiintoisena, että miten henkilö opiskelemalla yrittäjyyttä voisi tulla yrittäjäksi, koska kuitenkin hän saa tietopohjakseen sen minkä jokainen yrittäjä tietää, joskin pitkässä muodossa. Markkinoinnin, rahoituksen, yms. tuntemus taas on hyödyllisempää kuin pelkän ”yrittäjyyden” sisällöt sinänsä. Sivuaineena varmastikin hyödyllinen esim. ammattikoulutuksessa, mutta pääaineena yliopistossa hieman mystinen. Onneksi Suomessa on myös järkeviä professoreja.
Hesari kirjoittaa raportista, jossa Suomen somalien kerrotaan kokevan syrjintää ja väkivaltaa:
Suomen somalit kokevat runsaasti väkivaltaa ja uhkailua
Suomen somaliyhteisö tai osa Suomen somaliyhteisön jäsenistä kokee enemmän uhkailua, väkivaltaa tai vakavaa häirintää kuin mikään muu vähemmistö Euroopassa.
Tämä selviää EU:n perusoikeusviraston tuoreesta kyselytutkimuksesta, jossa kartoitettiin laajasti Euroopan vähemmistöjen syrjintää.
Tutkimuksessa selvitettiin vähemmistöjen kokemuksia henkilöön kohdistuvista rikoksista kuten väkivallasta, uhkailusta tai vakavasta häirinnästä vuoden sisällä. Suomessa haastatelluilta somaleilta kirjattiin koko Euroopan huippuluku: 74 tapausta jokaista 100:aa haastateltua kohden.
Italiassa pohjoisafrikkalaiselta vähemmistöltä kirjattiin 44 uhkailu- tai väkivaltatapausta sataa haastateltavaa kohden, Ťsekin romaneilta 42 ja Tanskan somaleilta 40.
Haastatelluista Suomen somaleista 88 prosenttia sanoi, että viimeisimpään uhkailuun tai väkivaltatapaukseen liittyi rasistinen motiivi.
Korkeista luvuista ei voi kuitenkaan päätellä, että rasistiset hyökkäykset kohdistuisivat koko somaliväestöön.
”Näyttäisi siltä, että tietty ryhmä somaliyhteisön sisällä joutuu toistuvasti rasististen rikosten uhriksi”, sanoo osastonjohtaja Jo Goodey Euroopan perusoikeusvirastosta Wienissä.
Hänen mukaansa jotkut kyselyyn osallistuneista somaleista kertoivat joutuneensa vuoden sisällä jopa yli kymmenen kertaa rasistisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Tämä kohottaa kirjattujen tapausten lukua.
Tapausten korkea määrä voi Goodeyn mukaan liittyä tiettyihin alueisiin, missä somalit asuvat, tai siihen, että somaleita on Suomessa vähän koko väestöön suhteutettuna, mikä altistaa heidät rasististen rikosten uhreiksi. Euroopan laajuisista tilastoista tiedetään myös se, että rasistisen rikoksen uhriksi joutuvat yleisimmin 16–24-vuotiaat nuoret.
”Suomen pitäisi tutkia itse, mitä paikallistasolla tapahtuu.”
EU:n perusoikeusvirasto julkaisi jo keväällä alustavan selvityksen, jonka mukaan joka kolmas pääkaupunkiseudun somali on joutunut rasistisen rikoksen uhriksi. Osuus on toiseksi suurin Euroopassa.
********************************************
Mielenkiintoiseksi asetelman tekee ensinnäkin se, että ”Suomen somaliyhteisö ilmoittaa kokevansa runsaasti väkivaltaa ja uhkailua” olisi ollut totuudenmukainen otsikko. Kyseinen raportti mainitsee metodologiaa käsittelevässä osiossaan seuraavasti:
”EU-MIDIS aimed to produce data on the extent and
nature of discrimination and criminal victimisation as
experienced by groups that are considered vulnerable
to these acts on the basis of their immigrant or ethnic
minority background.”
Eli kuten Hesarin artikkelikin mainitsee, niin kyseessä oli ryhmien omat kokemukset kohtaamastaan syrjinnästä ja tapauskohtaiset tulkinnat jäädessään henkilötasolle mitä ilmeisimmin nostavat tätä ilmoitusten määrää. Katsotaanpa hieman tarkemmin tutkimuksen taustoja ja tuloksia:
Raportissa kerrotaan sivulla 15 Hesarin ilmoittama 74 tapausta 100 somalia kohden. Omituista, mutta vastaava luku Tanskassa on 40 tapausta 100 haastateltavaa kohti.
Kuitenkin toisin kuin Hesari väittää, vakavan häirinnän osalta pohjat vetää Kreikan romanivähemmistö joka kokee 100 haastateltua kohti 174 häirintätapausta, Suomen somalit ilmoittivat 96/100 kokeneensa häirintää.
Suomalaisista vähemmistöistä haastateltiin ainoastaan venäläisiä ja somaleja (s. 23) ja määrät olivat venäläisillä haastatelluilla 562 henkilöä ja somaleilla 484 henkilöä. Somaleista kuluneen 12 kuukauden aikana syrjintää oli kokenut 47 %, kun taas venäläisistä 27 % ilmoitti vastaavasta. Somaleista 68 % on ollut kuluneen viiden vuoden aikana palkkatyössä ja tällä hetkellä 76 % etsii sellaista. Vastaavat luvut venäläisiltä ovat 80 % osalta ollut palkkatyössä ja 65 % tällä hetkellä etsii sellaista (s. 38).
Tutkitun otoksen perusteella venäläisistä on työttömänä 10 % ja 20 % somaleista. Naisten ja miesten työllisyyden osalta venäläisnaisista 23 % työttömänä vailla muutakaan (non-active), 10 % työttömänä, 7 % kotiäiteinä/rouvina ja 60 % käy ansiotyössä. Venäläismiesten osalta 17 % on ”non-active”, 12 % työttömänä, 1 % vapaaherroina ja 71 % palkkatyössä.
Somalinaisten osalta 23 % on ”non-active”, 16 % työttömänä, 32 % kotiäitejä/rouvia ja 26 % käy palkkatyössä. Somalimiesten osalta taas 20 % on ”non-active”, 22 % työttöminä, 1 % vapaaherroina ja 56 % palkkatyössä.
Yksityiskohtana on mielenkiintoista että venäläisten osuus työssäkäyvistä on kuitenkin niin naisten kuin miestenkin saralla yli keskiarvon (naiset yleinen ka. 49 %, miehet yleinen ka. 65 %), kun taas somaleilla se jää molemmilla sukupuolilla reilusti alle keskiarvon. Ruotissa tilanne on parempi, naiset yltävät yleiseen keskiarvoon työllisyydessä ja miehet jäävät vain parisen prosenttia alle EU:n keskiarvon. Toisaalta tilanteemme on jostain syystä samanlainen kuin Tanskassa tällä saralla. Mitä Ruotsin somalit sitten tekevät ja mitä ruotsalaiset ovat tehneet somaliensa kanssa, että prosentit ovat noinkin korkeat?
Yhdysvaltain presidenttiin Barack Obamaan kohdistui ristiriitaisia tunteita, kun hän sai Nobelin rauhanpalkinnon Oslossa torstaina. Obama lupasi jo vaalipuheissaan, että hän vetää amerikkalaiset sotajoukot Irakista. Näin on myös tapahtumassa. Ristiriitaisia tunteita on kuitenkin pinnalla, kun hän päätti lisäjoukkojen lähettämisestä Afganistaniin.Amerikan kansa ei ole innostunut Afganistanin sodasta. Siksi Obaman saamaan rauhanpalkintoon suhtaudutaan kriittisesti Yhdysvalloissa. Afganistan-päätöksen takana on tuoreiden mittausten mukaan 51 prosenttia amerikkalaisista. Obama on maailman johtavan supervallan päämiehenä vaikeassa tilanteessa: kaikkien mieliksi ei voi olla eikä pidä olla.Vasta tulevat vuodet näyttävät, onko Obaman Afganistan-politiikka oikeaa ja onko hänen politiikkansa ylipäätään rauhanomaista. Obaman rasitteena on hänen edeltäjänsä George W. Bushin sotapolitiikka. Obamalla on nyt täysi työ siivota Bushin jälkeensä jättämiä sotkuja.
Obama on luonut uudenlaisen ilmapiirin kansainväliseen politiikkaan. Hän on ansainnut rauhanpalkinnon. Kun Nobel-komitea aikoinaan ilmoitti valinnastaan, maailmalla tieto otettiin myönteisesti vastaan. Toivottavasti merkittävä huomionosoitus kannustaa supervallan johtajaa rauhanpolitiikkaan ja tekemään viisaita ratkaisuja mm. ilmastopolitiikassa.
***********************************
Mielenkiintoista.
Nyt siis Nobelilla yritetään lahjoa tai tulkinnan mukaan painostaa saajaansa tietynlaiseen politiikkaan. Tuo on hieman sama kuin myönnettäisiin eri luonnontieteiden Nobeleja sillä ehdolla että odotettaisiin tietynlaista tutkimustulosta. Eihän Ahtisaarikaan saanut Nobelia siksi että hänen toivottaisiin neuvottelevan rauhaa eri puolille maailmaa, eikä YK:n rauhanturvaajat saaneet Nobeliaan siksi että heidän toivottaisiin menettelevän jollain tavalla, vaan koska he ovat menetelleet toivottavalla tavalla.
Pidän Nobel-komitean päätöstä Obaman palkinnosta lähinnä yrityksenä paisuttaa omaa arvovaltaansa. Sikäli kun Obama on rauhanpalkintonsa ansainnut, niin hän toimii sillä tavoin että palkinto voitaisiin hänelle myöntää ihan ansioidenkin pohjalta. Jos hän Yhdysvaltojen ja muun maailman etujen mennessä ristiin valitseekin (kuten kaikki edeltäjänsä) Yhdysvaltojen edun, niin yksi Nobel ei pidättele häntä tekemästä niin. Vuosi virassa ei paljoa kerro, joten olisi hyvä nähdä ainakin ensimmäisen kauden osalta millaista politiikkaa Obama sitten valitsee harjoittaa ja kuinka hän erilaisissa ongelmatilanteissa menettelee. Jos hän menettelee hyvin, niin millä hänet sitten palkitaan? Toisella rauhan Nobelilla? Eikö se olisi hieman koomista, että palkittaisiin ensin odotuksista ja sitten odotusten täyttämisestä?
Palkinto annettiin etuajassa ja hötkyiltiin ihan turhaan.
Eipä sille enää mitään mahda, mutta eräänlainen jännitysnäytelmä syntyy, jos Nobelin antajat pettyvät Obaman politiikkaan. Silloin meillä on edessämme varsin mielenkiintoinen lehdistön välittämä näytelmä jossa kiihtyneet Nobel-komitean jäsenet antavat tunteikkaita purkauksia ennakkopalkinnosta jälkiviisastellen. Vielä mielenkiintoisempaa on lukea Obaman kommentit. Toivotaan toki, että maailman ensimmäinen ennakko-Nobel meni oikeaan osoitteeseen.
Olen 30-vuotias mies ja asun Kuopiossa. Olen ollut politiikassa aktiivisemmin n. kolme vuotta.
Olen Kokoomuksen Kuopion Yhteiskuntapoliittisen Seuran hallituksen jäsen.
Kirjat kiinnostavat ja noin yleisemmin tulee luettua mikä nyt sattuu kiinnostamaan, mitään varsinaista suosikkikirjailijaa minulla ei ole. Pääosin luen tietokirjallisuutta koskien kaupallista alaa, politiikkaa, psykologiaa, filosofiaa, jne.
Toisinaan tulee luettua myös kaunokirjallisuutta (viimeisimpänä William Golding: Kärpästen Herra), mutta kaunokirjallisia teoksia ei kyllä vuoteen montaakaan mahdu.
Pitäisi kai joskus joku klassikkokin lukea kun kuulemma jokaisen pitäisi joku klassikko lukea...Olen tosin nähnyt elokuvana Kari Hotakaisen Klassikon, onko se tarpeeksi yhdelle elämälle?
PS. Blogissani sekoittuvat sekä puolueen että henkilökohtaiset kantani, joten epäselvyyksien kohdalla kannattaa kysyä onko mielipide puolueen kanta vai ihan oma älynväläykseni.
Sähköpostia voit lähettää osoitteeseen ilepart (ät) hotmail piste com
